Uusi meta-analyysi tutkii masennuslääkkeiden vieroitusoireyhtymän (AWS) yleisyyttä, tyypillisiä oireita ja ennakoivia tekijöitä ihmisillä, jotka lopettavat masennuslääkkeiden käytön.
Kirjoittanut: Ashley Bobak, PsyD – 30.10.2024
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Alkuperäinen, englanninkielinen kirjoitus löytyy täältä.
Uusi tutkimus, joka julkaistiin Molecular Psychiatry lehdessä selvittää masennuslääkkeiden vieroitusoireyhtymän (AWS) yleisyyttä ja tyypillisiä piirteitä analysoimalla saatavilla olevaa tutkimustietoa. Tutkijat totesivat, että AWS on yleinen niillä, jotka lopettavat masennuslääkkeet. Tutkimusryhmä koostui eri alojen asiantuntijoista Kiinan yliopistoista sekä Iso-Britannian kansallisesta terveyspalvelusta (NHS).
Masennuslääkkeet ovat maailman yleisimmin määrätty psykiatristen lääkkeiden ryhmä, vaikka tutkimukset osoittavat, että ne eivät ole useimmille ihmisille tehokkaampia kuin lumelääke. Huoli on herännyt vieroitusoireista, joita ilmenee lääkkeen käytön lopettaneilla. Tämän tutkimuksen kirjoittajat toteavat:
”Tuloksemme osoittavat, että AWS:n esiintyvyys (42,9 %) on yleistä, ja psykologiset odotustekijät (nosebo) näyttävät vaikuttavan vain vähäisessä määrin. AWS:n esiintyvyys on yleistä riippumatta siitä, lopetettiinko lääkitys äkillisesti vai vähennettiinkö annostusta 2–4 viikon aikana.”
Masennuslääkkeitä käytetään tyypillisesti masennuksen (MDD) ja muiden mielenterveysongelmien, kuten yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (GAD) ja paniikkihäiriön, hoitoon. Masennuslääkkeitä otetaan usein pitkään, sillä niiden käyttöä suositellaan 12–24 kuukautta tai pidempään oireiden uusimisen riskin vuoksi lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Hoidon kesto ylittää kuitenkin usein 24 kuukautta, sillä suurin osa Yhdysvalloissa masennuslääkkeitä käyttävistä on käyttänyt niitä yli kaksi vuotta (68 %). Lisäksi 44,3 % on käyttänyt masennuslääkkeitä yli viisi vuotta ja 25,3 % yli kymmenen vuotta. Hoidon kesto on samankaltainen Isossa-Britanniassa, jossa yli puolet masennuslääkkeiden käyttäjistä on käyttänyt niitä yli kaksi vuotta.
Masennuslääkkeiden vieroitusoireet, jotka voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä, ovat yleisiä näitä lääkkeitä lopettaneilla. Masennuslääkkeiden vieroitusoireiden vaikutukset on tunnistettu yli 60 vuoden ajan, mutta niiden yleisyydestä ei ole selvyyttä. Tutkimusten mukaan esiintyvyys vaihtelee 3 %:sta 77 %:iin.
Tämä tutkimus on ensimmäinen tunnettu meta-analyysi, jossa kartoitetaan AWS:n piirteitä, esiintyvyyttä ja ennakoivia tekijöitä. Katsaukseen sisältyi yhteensä 35 tutkimusta, joihin kuului satunnaistettuja kaksoissokkotutkimuksia, pitkittäistutkimuksia ja poikkileikkaustutkimuksia, jotka raportoivat AWS:n esiintyvyyttä ja piirteitä. Vain kahdessa tutkimuksessa käsiteltiin tiettyjen vieroitusoireiden esiintyvyyttä, ja neljässä kuvattiin muita ominaisuuksia.
Kaksikymmentäneljä tutkimusta tarkasteli selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI), yleisesti määrättyä masennuslääkeryhmää, johon kuuluvat lääkkeet kuten Prozac ja Zoloft. Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä (SNRI), johon kuuluvat lääkkeet kuten Efexor, tarkasteltiin kymmenessä tutkimuksessa. Trisyklisiä masennuslääkkeitä, kuten Elavilia, joita käytetään yleensä toisen linjan hoitona masennukseen haittavaikutusten riskin vuoksi, tutkittiin vain neljässä tutkimuksessa.
Tutkijat havaitsivat, että AWS on suhteellisen yleinen kokemus, joka esiintyi noin 42,9 %:lla tutkituista henkilöistä. AWS esiintyi sekä osallistujilla, jotka lopettivat lääkkeiden käytön äkillisesti, että niillä, jotka vähensivät lääkitystä 2–4 viikon ajan. Vieroitusoireiden esiintyminen oli epätodennäköisempää SNRI-lääkkeitä käyttäneillä, mikä on ristiriidassa aiempien pitkän aikavälin tutkimusten kanssa, joissa havaittiin, että SNRI-lääkkeillä on suurempi vieroitusoireiden riski verrattuna muihin masennuslääkkeisiin.
Joissakin meta-analyysiin sisältyneissä tutkimuksissa kuitenkin seurattiin potilaita vain lyhyen ajan, noin neljä viikkoa tai vähemmän masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen. Joissakin tapauksissa potilaat myös palasivat lääkitykseen seuranta-aikana. Tästä johtuen pitkän aikavälin ja viiveellä esiintyvien vieroitusoireiden osalta oli niukasti tietoa. Tämä on ongelmallista, sillä tiettyjen pitkän puoliintumisajan lääkkeiden, kuten fluoksetiinin (Prozac), vieroitusoireet saattavat viivästyä ja alkaa vasta 2–6 viikkoa lopettamisen jälkeen, ellei myöhemmin.
SSRI-lääkkeiden käyttäjillä vieroitusoireet ovat tyypillisesti affektiivisia, ja oireet muistuttavat usein masennusta, kuten pahentunut mieliala, ahdistus ja ärtyneisyys. Huimaus ja heikotuksen tunne oli yleinen vieroitusoire SNRI-lääkkeiden käyttäjillä. SNRI-lääke milnasipraani osoittautui vieroitusoireiltaan vähiten esiintyväksi tutkituista masennuslääkkeistä, kun taas SSRI-lääke sitalopraami (Celexa) osoittautui eniten vieroitusoireita aiheuttavaksi.
Vieroitusoireita todettiin esiintyvän jopa lyhytaikaisen käytön (alle 12 viikkoa) jälkeen. Oireet kehittyivät usein kahden viikon sisällä lääkkeen lopettamisesta ja olivat suurimmaksi osaksi lieviä tai kohtalaisia, vaikka pieni osa osallistujista koki vakavia oireita.
Tutkijat tunnistivat seuraavat ominaisuudet, jotka altistavat AWS:lle:
“naissukupuoli, nuorempi ikä, haittavaikutukset hoidon alkuvaiheessa, nuori ikä sairauden alkaessa, suuremmat annokset tai lääkkeen pitkäaikaiskäyttö, lääkkeen äkillinen lopettaminen, alhaisempi lääkkeen poistumisnopeus elimistöstä tai serotoniini 1A -reseptorigeenin vaihtelu.”
Tämän meta-analyysin merkittävä rajoitus on, että se sisälsi vain tutkimuksia, jotka käsittelivät lyhytaikaista hoitoa ja seurantaa. Lisäksi joistakin tutkimuksista puuttui riittävästi tietoja osallistujista, kuten sukupuolesta, iästä ja annostuksesta, jotka voivat olla vieroitusoireiden ennakoivia tekijöitä.
Tutkijat päättivät seuraaviin suosituksiin:
“Lääkkeiden määrääjien tulisi lähestyä masennuslääkityksen muuttamista tai lopettamista varoen ja kehittää asianmukainen vieroitusohjelma, ja potilaita tulisi informoida vieroitusoireiden riskeistä, jotka voivat olla joskus vakavia ja pitkäkestoisia, jo lääkitystä aloitettaessa. Tulevaisuudessa lääkäreiden ja tutkijoiden tulisi tehdä yhteistyötä AWS:n taustalla olevien mekanismien selvittämiseksi ja oireiden ja niiden vaikutusten tarkemmaksi määrittelemiseksi. Masennuslääkkeiden lopettamista koskevissa tutkimuksissa, joissa tarkastellaan relapsin ehkäisyä, tulisi huolellisesti ottaa huomioon vieroitusoireiden vaikutus ja väärän relapsidiagnoosin riski.”
Muut tutkijat, kuten psykiatri Dr. Giovanni Fava, ovat ilmaisseet huolensa masennuslääkkeiden vieroitusoireiden vaaroista. Erään tuoreen tutkimuksen mukaan yli kaksi kolmasosaa vieroitusoireita kokeneista potilaista sai väärän diagnoosin psykiatrisesta häiriöstä, kuten masennuksesta (MDD) tai paniikkihäiriöstä. Potilaat ovat myös ilmaisseet suuttumusta ja turhautumista siitä, etteivät ole saaneet riittävää tukea masennuslääkkeiden turvalliseen lopettamiseen.
On pyritty kehittämään menetelmiä, jotka auttavat potilaita vähentämään masennuslääkkeitä turvallisesti ja vähentämään vieroitusoireiden riskiä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että hyperbolinen vieroitus, eli lääkityksen annoksen hidas vähentäminen päivittäisin pienin askelin, vähensi vieroitusoireiden todennäköisyyttä. Iso-Britanniassa on äskettäin julkaistu uusia ohjeita lääkäreille siitä, miten he voivat parhaiten tukea potilaitaan masennuslääkkeiden lopettamisessa. Ohjeissa suositellaan muun muassa hidasta vieroitusta, potilaiden aktiivista kuuntelemista sekä ohjeistusta siitä, miten erottaa masennuksen uusiutuminen vieroitusoireista.
Mad in America -verkkosivustolla on lääkkeiden vieroitusresurssisivu, joka sisältää hakemiston ammattilaisista, jotka auttavat ihmisiä vieroittautumaan psykiatrisista lääkkeistä, tietoa vieroitusohjeista, koulutuskursseja, henkilökohtaisia tarinoita ja tutkimuksia.
