Ville Venesmäki kirjoittaa potilaan uralle oppimisesta – ja siltä poisoppimisesta – Nuorisotutkimus-lehdessä

2
388

Ville Venesmäki kirjoittaa omien kokemustensa pohjalta mielenterveyspotilaan uralle oppimisesta – ja tältä ”urapolulta” poisoppimisesta – sekä pohtii ilmiötä yleisellä tasolla Nuorisotutkimus-lehden vuonna -24 julkaistussa numerossa. Nuorisotutkimus-lehti on vertaisarvioitu tieteellinen aikakauslehti, jota on julkaistu vuodesta 1983 alkaen.

Artikkelin voi lukea alla olevan linkin kautta:

”Ammattina asiakkuus, erikoistunut mielenterveyspotilaaksi”

JAA
Edellinen artikkeliPsykoterapeutti Aapo Pääkön kirja-arvio Tomi Bergströmin Olkiukko-romaanista Suomen työnohjaajat ry:n sivuilla
Seuraava artikkeliKirje psykiatrille
Päädyin nuorehkona aikuisena valitettavalle ja paljolti tahdonvastaiselle syväsukellukselle psykiatrian absurdiin todellisuuteen, josta, onnekseni, pääsin lopulta takaisin pinnalle. Toivon paradigman psykiatriassa muuttuvan ja biomedikaalisen mallin / "sairausmallin" korvautuvan lähestymistavalla, jossa ihmiset tulisivat oikeasti kuulluiksi ja kohdatuiksi ja jossa pohjimmiltaan ymmärrettäviä reaktioita haastaviin kokemuksiin ei patologisoitaisi. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani fil.kand. ja työskentelen nykyään sosiaalialalla.

2 KOMMENTIT

  1. Olen pitkään toiminut aktivistina, tutkijana ja kriitikkona mielenterveyden kentällä, jossa olen törmännyt aluksi psykiatriseen ja teologiseen väkivaltaan ja eheytyspsykoanalyysiin omien rakkauden tunteideni vuoksi. Sain kuitenkin nostettua itseni ylös itsesyrjinnän suosta kun sain apua psykoanalyysin kriitikolta Ben Furmanilta ja myöhemmin lääkekriittiseltä Aku Kopakkalalta. Heidän ansiostaan olen vihdoinkin itse päässyt eroon kaikista terapioista ja lääkkeistä ja pystynyt toimimaan muiden samoissa ongelmissa olleiden auttamiseksi. Olin Setan aktivisti vuodesta 1974 ja sen periaateohjelman koordinaattori sekä Mielenterveysyhdistys Helmin aktivistina ja puheenjohtaja vuonna 2013. Väittelin lääketieteen sosiologiassa sairausluokitusten muuttumisesta 1997 Itä-Suomen yliopistossa. Olen monet kerrat kuunnellut Jaakko Seikkulan luentoja avoimesta dialogista. Haluaisin elämäni loppusuoralla ollessani vielä kirjoittaa napakan yhteenvedon siitä, miten avoimen dialogin uranuurtajat ovat pelastaneet minut ja monet muut marginaaliin työnnetyt. Onko teillä jotain julkaisua, johon voisin tarjota artikkelia?

    Ystävällisin terveisin,

    Olli Stålström, yht.tri

JÄTÄ VASTAUS