Uskomukset siitä, johtuuko skitsofrenia biogeneettisistä vai psykososiaalisista syistä, vaikuttavat lääkäreiden hoitoa ja ennustetta koskeviin näkemyksiin, todetaan tutkimuksessa.
Kirjoittanut: Madison Natarajan, tohtorikoulutettava – 19.6.2020
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Psychology and Psychotherapy: Theory, Research, and Practice-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan ei-psykiatristen lääkäreiden kausaaliuskomuksia skitsofreniaksi diagnosoitavan tilan alkuperästä. Tutkimusryhmä, jota johti Lorenza Magliano Italiassa sijaitsevan Campanian yliopiston psykologian laitokselta, tarkasteli, miten nämä lääkäreiden biogeneettiset versus psykosisaaliset kausaaliuskomukset vaikuttavat heidän skitsofrenia-diagnoosin saaneille asiakkailleen antamaansa hoitoon ja määrittämäänsä prognoosiin.
Niistä 264 osallistujasta, jotka ilmaisivat näkemyksensä ”skitsofrenian” tärkeimmistä taustatekijöistä, 54 prosenttia kertoi uskovansa biogeneettisiin taustatekijöihin. Tutkijat tarjosivat ammatinharjoittajille keskeisiä näkökohtia, joiden avulla arvioida, kuinka heidän uskomusjärjestelmänsä vaikuttavat skitsofrenia-diagnoosin saaneisiin potilaisiin. Magliano ja muut tutkimuksen tekijät selittävät:
”Skitsofrenian kuvaamisen ’sairautena toisten joukossa’, eli psykoosikokemuksen rinnastamisen fyysiseen sairauteen, oli tarkoitus parantaa ’skitsofreenikkojen’ sosiaalista hyväksyntää vähentämällä tästä tilasta syyllistämistä. Todellisuudessa kuitenkin skitsofrenian selittäminen geneettisten tekijöiden, kemiallisten epätasapainotilojen ja aivojen poikkeavuuksien aiheuttamaksi aiheuttaa ennustepessimismiä, oletuksia vaarallisuudesta ja arvaamattomuudesta sekä aiheuttaa halun ylläpitää sosiaalista etäisyyttä näihin ihmisiin.”
Skitsofrenia on kiistanalainen diagnoosi, joka kattaa monenlaisia kokemuksia, joille on usein ominaista psykoottiset oireet, kuten paranoia/vainoharhaisuus, deluusiot/harhaluulot ja aistiharhat. Vaikka vakuuttavaa näyttöä ei ole, psykiatria on pyrkinyt vahvistamaan ajatusta, että skitsofrenia on aivosairaus. Tämä biologinen lähestymistapa ”skitsofrenian” ymmärtämiseen on ollut vallitseva näkökanta lääketieteen ammattilaisten keskuudessa vuosikymmenien ajan, vaikka ei-ammattilaiset (mukaan luettuina ne, joilla on omakohtaisia kokemuksia ja heidän perheensä) kannattavat todennäköisemmin psykososiaalisia kuin biogeneettisiä syitä.
Vaikka on tehty lukuisia tutkimuksia, joissa on dokumentoitu kausaaliuskomusten vaikutusta kansalaisten asenteisiin skitsofrenia-diagnoosin saaneita kohtaan, vain harvoissa tutkimuksissa on tutkittu ei-psykiatristen lääkäreiden etiologisia selityksiä ja sitä, miten nämä vaikuttavat heidän kliiniseen työhönsä. Koska skitsofrenia-diagnoosin saaneilla henkilöillä on usein paljon fyysisiä terveysongelmia ja koska he saavat usein epäoptimaalista hoitoa fyysisiin terveysongelmiinsa, ei-psykiatrisia lääkäreitä koskevaa tutkimusta tarvitaan.
Psykoosin ja skitsofrenian taustatekijöitä koskevat uskomukset voivat vaikuttaa merkittävästi lääketieteen ammattilaisten terapeuttisiin valintoihin ja kliinisiin lähestymistapoihin, mukaan lukien siihen, missä määrin lääkärit kokevat empatiaa asiakkaitaan kohtaan. Erimerkiksi eräässä tutkimuksessa havaittiin, että psykiatrit, jotka selittivät oireet ennemmin biologisilla kuin psykososiaalisilla tekijöillä, osoittivat vähemmän empatiaa potilaitaan kohtaan ja painottivat vähemmän psykoterapiaa. Mielenterveyshenkilöstön keskuudessa on tehty samankaltaisia havaintoja, jotka osoittavat myös, että biogeneettisen mallin mukainen uskomusjärjestelmä on yhteydessä sen kanssa, että lääkkeiden katsotaan olevan hyödyllisempiä. Sitä vastoin ne, joilla on psykososiaalisia kausaaliuskomuksia, katsovat yleensä psykoterapioiden olevan tehokkaampia.
Tutkijat selvittivät, miten skitsofreniaa koskevat kausaaliuskomukset vaikuttavat hoitoon. Tutkimukseen osallistui 192 yleislääkäriä ja 114 ei-psykiatrista erikoislääkäriä, jotka työskentelivät avohoidon keskuksissa. Osallistujat täyttivät muokatun ”Opinions on Mental Disorders Questionnaire” -kyselylomakkeen (OQ).
Kyselylomakkeen kysymykset jaoteltiin sellaisiin, joissa syiden katsottiin olevan biogeneettisiä (perinnöllisyys, kemiallinen epätasapaino, raskauden aikaiset sairaudet, alkoholin ja katuhuumeiden käyttö) ja joissa syiden katsottiin olevan psykososiaalisia (stressi, vaikeudet töissä, ristiriidat perheessä, lapsuuden vaikeat kokemukset, mukaan lukien seksuaalinen, fyysinen ja psyykkinen hyväksikäyttö tai väkivalta). Vastauksia, jotka sisälsivät sekä biogeneettisiä että psykososiaalisia selityksiä, pidettiin biopsykososiaalisina. Lisäksi analysoitiin vastaajien uskomuksia lääkkeiden ja psykologisten hoitojen hyödyllisyydestä, pitkäaikaisten lääkitysten tarpeesta ja toipumisennusteesta.
Tuloksista kävi ilmi, että 16% lääketieteen ammattilaisista uskoi taustasyiden olevan biogeneettisiä, 75% uskoi syiden olevan sekä biologisia että psykososiaalisia ja 9% uskoi syiden olevan psykososiaalisia. Vaikka suurin osa osallistujista uskoi syiden oleva sekä biologisia että psykososiaalisia, useimmat painottivat enemmän biologisia tekijöitä ja genetiikkaa (65 %).
Vaikka oli myönteinen havainto, että suurin osa ei-psykiatrisista lääkäreistä tulkitsee skitsofrenia-diagnoosia tasapainoisen biopsykososiaalisesti, on kuitenkin myös hälyttävästi näyttöä uskomuksesta, jonka mukaan tärkeimmät taustasyyt ovat biologisia ja pääasiassa perinnöllisiä. Tämä tulos viittaa siihen, että monet vastaajat saattavat pitää psykososiaalisia syitä pikemminkin pelkkinä laukaisevina tekijöinä kuin varsinaisina kausaalitekijöinä.
Lisäksi nämä havainnot osoittavat, että käsitys tämän kiistanalaisen diagnoosin perinnöllistä syistä on laajalle levinnyt huolimatta lukuisista katsauksista ja kritiikeistä, jotka osoittavat, että tutkimukset genetiikan roolista psykoosin kehittymisessä eivät ainoastaan ole suuresti liioiteltuja, vaan että lisäksi näissä tutkimuksissa on ollut myös myös metodologisia ongelmia. Tutkijat selittävät tarkemmin tuloksiaan:
”Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemmat havainnot siitä, että skitsofrenian katsominen pääasiassa biologisesta syystä johtuvaksi liittyy suurempaan uskoon lääkkeisiin, suurempaan vakaumukseen elinikäisen lääkehoidon tarpeesta ja ennustepessimismiin (prognosis pessimism). Lisäksi sitoutuminen biologisesti orientoituneeseen malliin skitsofreniasta saattaa johtaa psykologien merkityksen aliarvioimiseen.”
Huomattavaa on, että huolimatta kasvavista psykoosilääkkeiden/neuroleptien pitkäaikaiskäytön tehokkuuteen ja turvallisuuteen liittyvistä huolista, nämä tulokset osoittavat, että lääketieteen ammattilaisten keskuudessa vallitsee usko farmakologisiin hoitoihin. 75% otoksesta uskoi, että skitsofrenia-diagnoosin saaneiden henkilöiden on käytettävä psykiatrisia lääkkeitä koko elämänsä ajan, ja 64% oli sitä mieltä, että näistä henkilöistä tulisi vaarallisia, jos he lopettaisivat psyykenlääkityksen.
Tämä uskomus on ristiriidassa kasvavan todistusaineiston kanssa, joka koskee skitsofrenia-diagnoosin ja muita psykoosisairausdiagnooseja saaneiden henkilöiden väkivallan riskitekijöitä. Vaikka 56% lääkäreistä piti psykologisia interventioita hyödyllisinä, vain 29% kaikista osallistujista uskoi ihmiset, joilla on tämä ”häiriö”, voivat toipua.
Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että on tärkeää antaa ei-psykiatrisille lääkäreille koulutusta moninaisista toisiinsa vaikuttavista syistä niiden oireiden takana, joiden perusteella skitsofrenia-diagnoosi saatetaan antaa, mukaan lukien psykososiaalisista tekijöistä, näyttöön perustuvien hoitomuotojen laajan kirjon tehokkuudesta ja turvallisuudesta, skitsofrenia-diagnoosin saaneiden henkilöiden tosiasiallisista toipumistodennäköisyyksistä ja väkivaltaisen käyttäytymisen riskin tosiasiallisesta todennäköisyydestä.
Kirjoittajat esittävät lopuksi seuraavat keskeiset seikat, joita käytännön toimijoiden on syytä ottaa huomioon:
- Se, että skitsofrenian taustatekijöiden katsotaan olevan ensisijaisesti biologisia, liittyy suurempaan uskoon lääkkeiden hyödyllisyydestä, vahvempaan uskoon elinikäisen lääkityksen tarpeesta ja suurempaan ennustepessimismiin.
- Biologisesti orientoitunut uskomusmalli saattaa johtaa siihen, että lääkärit aliarvioivat psykologien merkitystä.
- Lääkäreiden ennustepessimismillä voi olla negatiivinen vaikutus kliinisiin päätöksiin, lääkäreiden antamaan informaatioon ja asiakkaiden omiin heidän toipumismahdollisuuksiaan koskeviin uskomuksiin.
- Usko elinikäisten lääkitysten tarpeellisuuteen saattaa johtaa siihen, että lääkärit vastustavat lääkkeistä vieroittautumista tilanteissa, jolloin lääke aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia.
****
Magliano, L., Citarelli, G., & Read, J. (2019). The beliefs of non‐psychiatric doctors about the causes, treatments, and prognosis of schizophrenia. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research, and Practice. https://doi.org/10.1111/papt.12252 (Link)
Madison Natarajan, tohtorikoulutettava: Madison on tohtorikoulutettava Massachusettsin yliopiston counceling psychology-tohtoriohjelmassa Bostonissa. Hän suorittaa parhaillaan tohtorintutkintoa edeltävää harjoitteluaan Massachusettsin mielenterveyskeskuksessa/Harvardin lääketieteellisessä tiedekunnassa työskennellen koko elinkaaren kattavien psykoosi-interventioiden parissa. Madison pitää itseään ensisijaisesti identiteettitutkijana, joka tutkii tapoja, joilla vallitsevat kulttuuriset normit muokkaavat vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden rodullisten ja sukupuoleen liittyvien identiteetin aspekteja, keskittyen erityisesti evankelilaisuuden risteysalueeseen ja sen suhteeseen kristilliseen nationalismiin. Madisonin perhehistoria on kietoutunut yhteen psykiatrisen hoidon kanssa, aina laitoshoitoon joutuneista perheenjäsenistä psykiatriaa harjoittaviin henkilöihin sekä Yhdysvalloissa että Intiassa. Madison arvostaa henkilöiden, joilla on omakohtaisia kokemuksia, kokemusten asettamista etusijalle tutkimuksessaan ja kliinisessä työssään, ja Mad in America-sivustolle kirjoittamalla hän pyrkii haastamaan psykiatrisen hoidon nykyisen rakenteen lännessä ja jakamaan rehellistä ja voimaannuttavaa tietoa laajemmin ihmisille.
