Olen seurannut terveyttäni psykiatrisen lääkehoidon aikana esimerkiksi aktiivisuusmittarilla ja vaa’alla. Tulokset ovat olleet kautta linjan tosi huolestuttavia. Painoa on saattanut tulla 2 kg lisää viikon aikana, vaikka ei ole mitenkään erityisemmin syöpötellyt.
Ylipäänsä vuoden 2021 syksystä lähtien hoitoni on ollut lähinnä kidutusta ja rankaisua jostain, mitä en ole tehnyt. Ennen tuota ajankohtaa minulla oli muutaman vuoden parempi olotila ja lääkäri, joka ymmärsi minun herkkyyttäni lääkkeille. Syksystä 2021 asti minulle on tehty terveydenhoidossa tosi paljon pahaa. Neljän vuoden aikana vanhenin aktiivisuusmittarini mukaan 50 vuotta.
Tänä päivänä kärsin kohonneesta sykkeestä, josta älykelloni muistuttelee minua jatkuvasti. Itse en tunne sykkeen olevan koholla, mutta leposyke on noussut lääkityksien myötä 20 pykälää. Lääkäriä tämä asia ei tuntunut kiinnostavat pätkääkään, mutta itsekin pidän sitä enemmän kardiologin alana.
Nukun olantsapiini- ja ketiapiinilääkkeillä pitkiä aikoja. Älykelloni kuitenkin kertoo, että uni on huonolaatuista ja kärsin unenkin aikana korkeasta stressistä. Sellaisia stressilukemia, joita nyt saan päivittäin, en aiemmin ole saanut ollenkaan. Tämäkään asia ei ole kiinnostanut psykiatria, vaikka kertoo siitä, että elimistö on palamassa loppuun.
Potilaan tilaa saatetaan psykiatriassakin seurata verikokeilla, mutta potilaan hermoston tilaa ei psykiatriassa seurata eikä olla kiinnostuneita siitä, että potilas itse tuntee olonsa jatkuvasti pahemmaksi kuin ilman lääkkeitä. Olisi kuitenkin aiheellista ottaa tarkasteluun se, onko aiheellista pakottaa potilasta ottamaan lääkityksiä, jotka vaikuttavat tosi massiivisesti potilaan elämänlaatuun ja jaksamiseen.
