Mitä olisin ja en olisi halunnut kuulla ensipsykoosin kokiessani

Psykoosin kokeminen ensimmäistä kertaa on usein järisyttävä kokemus, ja siitä toipuminen voi viedä aikaa. Psykoosista takaisin normaalielämään palaamista voi hidastaa myös oikeanlaisten resurssien puute, olivat ne sitten oikeita sanoja tai palvelujärjestelmän palveluita.

Tässä tekstissä käyn läpi asioita, joita olisin ja en olisi halunnut kuulla ensipsykoosin kokiessani. Asioita, jotka olisivat auttaneet muovaamaan psykoosin jälkeistä asennettani myönteisemmäksi, mikä olisi edistänyt ja kenties myös nopeuttanut toipumistani.

Tämän olisin halunnut kuulla:

Tulet palautumaan normaaliksi itseksesi

Psykoosissa ja psykoosin jälkeen kokemus itsestä voi olla muuttunut melko erilaiseksi normaalista. Ajatukset voivat kulkea hitaasti, keskittymiskyky olla hukassa ja saattaa kokea erilaisia tavallisesta poikkeavia fyysisiä tuntemuksia. Myös psykoosilääkkeet tekevät usein olon todella flegmaattiseksi, enkä ainakaan itse osannut erottaa lääkkeiden haittavaikutuksia psykoosin aiheuttamista epämieluisista tuntemuksista.

Omalla kohdallani psykoottisessa ja psykoosin jälkeisessä tilassa tuntui jossain määrin siltä, että olisin mennyt hajalle. Olisin tällöin tahtonut kuulla, että tulen palautumaan takaisin normaaliksi itsekseni. Normaalilla tarkoitan entistä tavanomaista, eli valpasta, eloisaa ja terävää tapaani orientoitua kohti todellisuutta. Vaikka en psykoosin jälkeen sitä olisi uskonut, kokemusmaailmani palasi täysin sellaiseksi, mitä se oli ennen psykoosia. Psykoosia edeltäviin olosuhteisiin palaamista en kaivannut, sillä juuri ne olivat minut psykoottiseen kriisiin johtaneet.

Psykoosi voi olla edellytys parempaan elämään

”Kyllä sinulla jotkut palikat ovat parempaan järjestykseen loksahtaneet”

Näin totesi pitkäaikainen terapeuttini, kun tapasin häntä psykoosin kokemisen jälkeen. Tällä hän tarkoitti psykoosin uudelleenorganisoineen mieltäni aikaisempaa toimivampaan suuntaan. Kärsin ennen psykoosia jatkuvasta ahdistuksesta ja pahoista IBS-oireista. Psykoosin jälkeen nämä kaksi ongelmaa kuitenkin lähes mystisesti katosivat. Asiat, joista jatkuvasti ennen huolehdin, alkoivat tuntumaan vähäpätöisiltä ja vatsani ei enää temppuile päivittäin.

Uskon, että omalla kohdallani psykoosi sai aikaan myös jonkinlaisen kertarysäyksellä tapahtuvan kypsymisen. Olin psykoosin kokiessani 24-vuotias, ja omasin tähän aikaan paljon jäykkiä ajatuksia ja naiiveja uskomuksia elämästä. Psykoosin jälkeen osa näistä karsiutui pois – psykoosi sai katsomaan elämää realistisemmin linssein. Lisäksi psykoosi sai minut raivaamaan elämästä pois ne asiat, joihin en todella tahtonut käyttää aikaa.

Maailmassa on menestyneitä henkilöitä, ketkä ovat kokeneet psykoosin

Psykoosin jälkeen tuntui siltä, että olin melko yksin tilanteessani ja olisin kaivannut tietoa siitä, voiko elämä jatkua psykoosin jälkeen omien haaveiden mukaan. Minulla ei ollut tiedossa kuin yksi psykoosin kokenut henkilö, ja hän oli päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän ei siis ollut ainakaan itselleni kovinkaan toivoa tuova esikuva.

Psykoosin jälkeen aloin vertaistuen toivossa googlettamaan menestyneitä henkilöitä, joilla on ollut psykoosi, ja yllättäen löysin muutamia. Tämä toi ajatuksen, että jos nuo pystyvät jopa huipputason menestykseen psykooseista huolimatta, miksi en pystyisi minäkin saavuttamaan entisiä haaveitani. Tärkeimpiä psykoosin kokeneita  esikuvia minulle ovat matemaatikko ja taloustieteen nobelisti John Forbes Nash ja oikeustieteilijä Elyn Saks. Nashin elämän pohjalta on tehty elokuva Kaunis mieli, ja Saksilta on ilmestynyt omaelämäkerta The Center Cannot Hold.

Reaktiosi on ymmärrettävä tilanteessasi ja oireesi ovat merkityksellisiä

Avoimen dialogin mallissa psykoottiset oireet nähdään vastauksena ihmisen elämäntilanteeseen ja ihmissuhteisiin. Oireiden katsotaan olevan merkityksellistä viestintää, ja psykoottista puhetta kuunnellaan. Omalla kohdallani oireisiin suhtauduttiin lähipiirini toimesta näin, ja tämä tuntui hyvältä. Omassa psykoosissani oli kova tarve viestiä asioista, vaikkakaan asiat eivät ottaneet muille ymmärrettävää muotoa. Oli lohdullista, että minua kuitenkin kuunneltiin, sillä ajan kanssa psykoottisen puheen kanssa keskustelu johti todellisista ongelmista keskusteluun kaikille ymmärrettävällä kielellä. Oli myös helpottavaa, että alusta alkaen hoitohenkilökunnan jäsenet ja läheiseni pitivät reaktioitani ymmärrettävänä siinä stressaavassa elämäntilanteessa, jossa ennen psykoosia olin.

Tätä en olisi halunnut kuulla:

Kroonisen psykoosisairauden spekulointi

Omassa hoitopolussani kävi sikäli hyvä tuuri, että suurin osa hoitohenkilökunnasta piti tilannettani yksittäisenä stressin laukaisemana psykoosina. Tämä oli mielestäni toivottavaa, sillä se auttoi orientoitumaan takaisin elämään ja vanhojen elämäntavoitteiden pariin paluuseen. Elämä tietynlaisena eteenpäin suuntautuvana jatkumona ei siis tuntunut tuhoutuvan. Kohdalleni sattui kuitenkin eräs minua tutkinut psykologi, joka toistuvasti muistutti, että kyseessähän saattaa olla krooninen psykoosisairaus. Se on toki totta, mutta spekulointi oli mielestäni ennenaikaista ja tuntui lannistavalta – ikään kuin seuraavat vuodet vain odoteltaisiin passiivisesti psykoosin uusiutumista! Omaa psyykkistä hyvinvointiani on ainakin tukenut ajatus siitä, että ellei aika toisin näytä, niin kyseessä oli yksittäistapaus ja mahdollinen uusiutuminen on sitten sen ajan asia.

Psykoosin kuittaaminen neurologiseksi häiriöksi

Jotkut ovat taipuvaisia pitämään psykoosia ei-psykologisena neurologisena häiriönä. Ajatellaan, että aivoissa tapahtuu jotain, ja näkyvät oireet ovat sekundaarisia reaktioita, joilla ei sinänsä ole merkitystä sosiaalisessa todellisuudessa. Kuten aiemmin mainitsin, omaa toipumistani tuki oireiden kuuntelu ja niiden pitäminen merkityksellisinä. Tämä avasi keskustelun kohti niitä haasteita, jotka psykoosiin alun perin johtivat. Psykoosin pitäminen pelkkänä neurologisena häiriönä olisi taas tuntunut kokemuksellista avuntarvetta hiljentävältä.

Kävin tässä tekstissä läpi asioita, joita olisin ja en olisi halunnut kuulla ensipsykoosin kokiessani. Olisin toivonut kuulevani, että tulen palautumaan entiseksi itsekseni ja että psykoosi voi olla edellytys parempaan elämään. Lisäksi olisin halunnut tietää, että maailmassa on jopa erittäin menestyneitä henkilöitä, jotka ovat kokeneet psykoosin. Oli myös tärkeää, että reaktiotani pidettiin ymmärrettävänä ja oireitani merkityksellisinä. Nämä neljä asiaa olisivat auttaneet minua nopeammin orientoitumaan toipumiseen. Kroonisen psykoosisairauden ja neurologisen häiriön spekuloinnit puolestaan olisi voinut jättää vähemmälle huomiolle. Toivottavasti näistä pohdinnoistani on apua myös samojen asioiden kanssa painiskelevalle!

nimimerkki ”Psykoosin kokenut psykologian opiskelija”