Oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Mika Rautanen kirjoittaa lääkärilehdessä, että huomiota pitäisi kiinnittää enemmän psykiatrisen hoidon sisältöön kuin resursseihin:
”Osastojen toiminnot näyttäytyvät rutiinimaisina suorituksina varsinaisen kuntoutumisajattelun sijaan. Herätys aamuisin tiettyyn aikaan, lääkkeiden jonotus käytävällä, ulkotyöryhmä kerran pari viikossa, pitsan tilausmahdollisuus perjantaisin ja jaetun oman huoneen lukitseminen päivällä, eli käytävähoito, eivät saisi jäädä hoidon sisällöksi.”
Lopussa hän haastaa psykiatriset yksikkömme ottamaan hoitotarjontansa tarkasteluun, kertomaan kokemuksista ja niistä monista hoitovaihtoehdoista, joita voisimme tehokkaammin käyttää ja joihin pitäisi rohkeammin tutustua. ”Psykiatria voi ja saa myös olla hauskaa.”
Samoihin aikoihin julkaistiin myös Jussi Valtosen kirjoitus: Hulluus sarjakuvataiteilijan silmin.
”Taiteilijaksi halunnut Lindsay on luopunut vapaudestaan varjeltuakseen katastrofilta, mutta juuri sen hän saa palkakseen: tunnollisen potilaan roolistaan huolimatta hän päätyy sairaalaan tahdonvastaiseen hoitoon.”
”Psykiatrista huolimatta, jolla en ollut lakannut käymästä, pillereistä huolimatta, joita en ollut lakannut syömästä, istuin laputettuna ja ylilääkittynä uudessa vankilassa – odottamassa tulevani korjailluksi sopiakseni jonkun muun määritelmään tervejärkisyydestä.”
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/hulluus-sarjakuvataiteilijan-silmin/
