Jani Kaaro on julkaissut Rapport.fi-sivustolla 7.11.-25 artikkelin otsikolla ”Diagnoosien rajoilla – miten mielenterveyden häiriöt syntyvät paperilla?”.
Voit lukea artikkelin täältä: ”DSM määrittelee, kuka on sairas – mutta kuka määrittelee DSM:n”. (Artikkeli on maksumuurin takana, mutta ainakin tällä hetkellä, 11/-25, Rapportissa on tarjous, jossa tilauksen ensimmäinen kuukausi on maksuton.)
Artikkelissa Jani Kaari kuvailee, minkälaisesta ”ekosysteemistä” APA:n (American Psychiatric Association) laatimassa DSM:ssä (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) määritellyt psykiatriset diagnoosit kumpuavat.
Tekstissä nostetaan esille mm. seuraavanlaisia aiheita:
- Psykiatrisia diagnoosimanuaaleja on kritisoitu siitä, että ne käyttävät (tieteellisesti arvoltaan erittäin epätyydyttävän, ei arvo-neutraalin kategorisointijärjestelmän kautta) valtaa pyrkimällä määrittelemään, missä menee ”normaalin” ja ”epänormaalin” raja sekä siitä, että ne medikalisoivat epänormaaliksi määrittelemäänsä.
- Toisin kuin somaattisia sairauksia yleisesti ottaen, nk. psykiatrisia häiriöitä diagnosoidaan biologisten markkereiden sijaan ihmisille heidän käyttäytymisensä, ihmisen omien kuvailujen ja psykiatrin/lääkärin näistä tekemien (väistämättä enemmän tai vähemmän subjektiivisten ja arvosidonnaisten) tulkintojen perusteella.
- Psykiatriset diagnoosikategoriat perustuvat DSM:n laatineiden työryhmien jäsenten äänestämällä ratkaisemiin konsensuspäätöksiin.
- Suurella osalla työryhmien jäsenistä on vahvat kytkökset lääketeollisuuteen, jolla puolestaan on massiiviset taloudelliset intressit olla vaikuttamassa siihen, millaisia diagnooseja luodaan ja millaiset kriteerit diagnooseille laaditaan. (Harva ehkä kykenee ajattelemaan tämän voivan olla vaikuttamatta siihen, millaisiksi diagnoosikategoriat ja -kriteerit ovat muodostuneet.) Esimerkiksi DSM:n ADHD-työryhmän kaikilla jäsenillä oli kytkös lääketeollisuuteen!
- Tieteellisten läpimurtojen sijaan – ja lääketeollisuuden taloudellisten intressien lisäksi – uusien psykiatristen diagnoosien luomiseen ja jo olemassa olevien psykiatristen diagnoosien kriteerien muokkaamiseen voivat olla vaikuttamassa (tai usein/yleensä ovat vaikuttamassa?) myös monenlaiset yhteiskunnalliset ym. syyt.
- Artikkelissa käydään läpi ADHD-diagnoosin ja joidenkin muiden, erityisesti lapsille annettavien diagnoosien, syntyyn ja kehittymiseen vaikuttaneita yhteiskunnallisia, taloudellisia ja muita tekijöitä. (Samalla tavalla voi käydä läpi muiden diagnoosienkategorioiden ja -kriteerien, kuten nk. psykoosisairauksien, masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntyyn ja kehitykseen vaikuttaneita moninaisia taloudellisiin intresseihin ja muihin seikkoihin liittyviä tekijöitä ja tällaista ovat monet tehneetkin. Katso esim. kliinisen psykologian tohtori, Itä-Lontoon emerita professori Mary Boylen kirja Schizophrenia – a Scientific Delusion? tai sosiaalisen ja lääketieteellisen antropologian tohtori James Daviesin kirja Hajalla, jonka suomenkieliseen laitokseen esipuheen on laatinut psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman. Lisää kirjasuosituksia löytyy täältä: https://madinfinland.org/kirjat/)
- Toisin kuin usein uskotaan ja annetaan ymmärtää, huolimatta siitä, että ADHD:lle on yritetty löytää selityksiä niin geenitutkimuksen kuin aivokuvantamismenetelmien avulla, mahdolliset löydökset eivät ole olleet kovin johdonmukaisia ja niitä ei yleensä ole voitu replikoida.
- Lääketeollisuus edistää omia taloudellisia intressejään lobbaamalla monenlaisilla tavoilla ”tietoisuutta” sellaisista diagnooseista, joihin suositellaan heille taloudellista voittoa tuottavia hoitoja. Keinoina on lääketeollisuus käyttää mm. näistä nk. häiriöistä ”tietoa” tarjoavien organisaatioiden, kuten erilaisten potilasorganisaatioiden, sekä mielipidevaikuttajien rahoittamista sekä erilaisten aiheeseen liittyvien myös suoraan lääkäreille suunnattujen ”koulutuksien” ym. tilaisuuksien järjestämistä.
- Mediassa tälläkin hetkellä jatkuvasti toistuvat tarinat siitä, kuinka ihmiset erilaisten psykiatristen diagnoosien, kuten ADHD-diagnoosien, kautta kokevat vihdoin saaneensa selityksen sille, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, voidaan katsoa olevan saavutus/voitto lääketeollisuudelle ja mahdollisesti suureltakin osin sen harjoittaman edellä kuvatun tietoisen lobbauksen ansiota.
- On hyvin aiheellista pohtia, palveleeko ihmisten laajamittainen diagnosointi psykiatrisilla diagnooseilla yleistä etua vai ei ja olisiko ihmisiä, joilla on erilaisia haasteita, mahdollista auttaa paremmin toisenlaisten viitekehysten ja lähestymistapojen kautta?
