Lääketieteelliset organisaatiot ja media sivuuttavat laajan tutkimusnäytön, joka kertoo raskaudenaikaisen masennuslääkkeiden käytön vahingoittavan sikiötä.
Kirjoittanut: Robert Whitaker – 23.8.2025
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus on luettavissa täällä englanniksi.
21. heinäkuuta FDA (Food and Drug Administration Yhdysvalloissa, suom. huom.) kutsui koolle paneelin, joka käsitteli raskauden aikaista masennuslääkitystä ja keskittyi erityisesti lääkkeiden mahdollisiin haittavaikutuksiin sikiölle. Useat paneelin jäsenet olivat Mad in America –julkaisun lukijoille tuttuja, sillä mukana olivat Adam Urato, David Healy, Joanna Moncrieff ja Josef Witt-Doering. Urato, joka on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, on pitänyt Mad in America Continuing Education -koulutusohjelmassa kurssin tästä aiheesta.
Kolme muuta paneelin jäsentä, Anick Bérard, Jay Gingrich ja Michael Levin, ovat tehneet aiheeseen liittyvää tutkimusta, ja yhdessä paneeli kertoi, kuinka sikiön altistuminen SSRI- ja SNRI-lääkkeille muuttaa sikiön aivojen kehitystä, mitä Urato ja muut pitivät kaikkein huolestuttavimpana seikkana. Paneeli puhui myös eläin- ja ihmistutkimuksista, jotka kertoivat mahdollisista epätoivotuista raskauslopputuloksista (possible adverse pregnancy outcomes) ja sikiöaikaisen masennuslääkkeille altistumisen yhteydestä lapsen lisääntyneeseen riskiin myöhemmille psykiatrisille ongelmille. Paneeli totesi, että masennuksen hoitoon on olemassa lääkkeettömiä hoitoja, joita voidaan käyttää raskauden aikana, ja että vanhemmille ei ole annettu asianmukaista varoitusta SSRI- ja SNRI-lääkkeiden sikiölle aiheuttamista riskeistä.
”Vuosien kuluessa olen nähnyt yhä enemmän lääkkeiden käyttöä raskauden aikana, ja mielestäni raskaana oleville naisille ja suurelle yleisölle ei anneta asianmukaista tietoa tästä asiasta, erityisesti SSRI-masennuslääkkeiden osalta”, Urato sanoi. ”Potilaat kertovat minulle säännöllisesti, että käytännössä ainoa neuvonta, jonka he ovat saaneet, on se, että SSRI-lääkkeet eivät vaikuta vauvaan tai aiheuta komplikaatioita. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta tai riittävää.”
Heidän lyhyet esitelmänsä ja pyyntönsä tietoon perustuvasta suostumuksesta eivät kuitenkaan sopineet lääketieteen ammattijärjestöille. American Psychiatric Association, National Curriculum in Reproductive Psychiatry, American College of Obstetricians and Gynecologists ja Society for Maternal-Fetal Medicine julkaisivat kaikki lausuntoja, joissa ne tuomitsivat paneelin puolueelliseksi ja väärässä olevaksi ja julistivat, että todisteet osoittivat SSRI- ja SNRI-lääkkeiden olevan tehokas ja turvallinen hoito raskauden aikaiseen masennukseen ja että todellinen huolenaihe oli ”hoitamaton masennus”. Suuret tiedotusvälineet toistivat tätä ”asiantuntijoiden konsensusta” paneelia koskevissa raporteissaan.
Tämä FDA:n paneelin ja lääketieteen ”asiantuntijoiden” välinen kahtiajako on selvästi yhteiskunnalle tärkeä kysymys ratkaista. Gingrichin mukaan Yhdysvalloissa syntyy vuosittain arviolta 400 000 lasta, jotka ovat altistuneet masennuslääkkeille raskauden aikana, ja jos on laadukasta näyttöä siitä, että tämä altistuminen muuttaa sikiön aivojen kehitystä siten, että aivojen solujen järjestäytyminen ja yleinen toiminta muuttuvat, tätä käytäntöä on varmasti aiheellista tarkastella julkisesti ja tehdä tieteellisen kirjallisuuden tarjoaman näytön pohjalta aiheesta rehellinen yhteenveto.
Tämä kirjoittamani katsaus tarjoaa myös mahdollisuuden arvioida, kertooko American Psychiatric Association-yhdistys – ja tässä yhteydessä myös muut lääketieteelliset järjestöt, jotka kritisoivat paneelia – luotettavasti omasta tieteellisestä kirjallisuudestaan, vai palvelevatko sen julkiset lausunnot poikkeuksetta ammattikunnan omia etuja sen sijaan, että ne palvelisivat yleisön oikeutta tietoon perustuvaan suostumukseen.
Katsaus näyttöön
Serotoniinin rooli sikiön kehityksessä
Kuka tahansa vastasyntynyttä sylissään pidellyt voi sanoa, että on syynsä, miksi syntymää kuvataan ”elämän ihmeeksi”, sillä yhdeksän kuukauden matka hedelmöittyneestä munasolusta vastasyntyneeseen on hämmästyttävä. Tiedämme, että kyseessä on biologinen prosessi, joka on muotoutunut evoluution aikana kolmen tai neljän miljardin vuoden kuluessa ja joka saavutti huipentumansa ihmisen aivojen organisoitumisessa. Ensimmäinen hedelmöittynyt solu jakautuu yhä uudelleen, solut erilaistuvat eri tyypeiksi ja siirtyvät oikeille paikoilleen aivoissa ja kehossa, ja on mahdotonta kuvitella, kuinka ensimmäisen hedelmöittyneen solun geneettinen koodi ohjaa tätä ihmisen hienostunutta kehittymistä.
Serotoniini (eli 5-HT) on ikivanha molekyyli, joka ilmestyi varhain elämän evoluutiossa maapallolla, ja sitä voitaisiin kuvata eläinkunnan työjuhdaksi. Ihmisillä serotoniinimolekyyli ilmestyy kuvaan viiden viikon kuluessa hedelmöityksestä, ja tutkijat ovat havainneet, että sillä on kriittinen rooli sikiön aivojen solujen organisoitumisessa.
Tufts-yliopiston biologian professori Michael Levin, joka on tutkinut vuosikymmeniä serotoniinin roolia sikiön kehityksessä, kertoi tästä prosessista FDA:n kuulemistilaisuudessa. ”Evoluutio on hyödyntänyt serotoniinia erittäin merkittävänä ja voimakkaana signaalien välittäjänä”, hän sanoi. ”Se vaikuttaa, tietysti, hermoston kehitykseen, mutta myös hermostopienan migraatioon, solujen jakautumiseen tai solujen jakautumisnopeuteen ja mitoosiin… sillä on paljon vaikutuksia alkionkehityksessä.”
Levinin työ on osa laajempaa tutkimusta serotoniinin roolista sikiön aivojen kehityksessä. Vuoden 2012 katsaus tähän kirjallisuuteen tiivisti serotoniinin roolin seuraavasti:
”5-HT on fylogeneettisesti ikivanha neurotransmitteri, jota esiintyy laajalti aivoissa. 5-HT:llä on kaksi keskeistä roolia: varhaisessa kehitysvaiheessa 5-HT toimii kasvutekijänä, joka säätelee omaan hermojärjestelmänsä ja siihen liittyvien hermostojärjestelmien kehitystä. Trofisena tekijänä 5-HT säätelee monenlaisia ja kehityksen kannalta kriittisiä prosesseja, kuten solujen jakautumista, erilaistumista, siirtymistä, myelinisaatiota, synaptogeneesiä ja dendriittien karsimista.”
SSRI-lääkkeet muuttavat tietysti serotoniinitoimintaa, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että kun äidit käyttävät näitä lääkkeitä, ne kulkeutuvat istukkakalvon läpi sikiön verenkiertoon (napanuoran kautta). Serotonergisiä lääkkeitä löytyy myös sikiön nielemästä lapsivedestä.
”Viestini on hyvin yksinkertainen”, Levin totesi lopuksi. ”Serotoniini on tärkeä tekijä varhaisessa alkion kehityksessä, ja sen käytön manipulointi soluissa SSRI-lääkkeillä aiheuttaa hyvin todennäköisesti tiettyjä häiriöitä.”
Eläintutkimukset
Ymmärtäen serotoniinin roolin sikiön kehityksessä, tutkijat aloittivat yli 20 vuotta sitten rotilla ja hiirillä tutkimukset SSRI-lääkkeiden vaikutuksista raskauden aikana. Näissä tutkimuksissa voidaan eristää SSRI-lääkkeille altistumisen syy-seuraus-suhteet sikiölle, koska näillä pienillä nisäkkäillä ei ole masennusta, eikä ”psyykkinen sairaus” ole siten sekoittava tekijä, joka muuttaisi sikiön kehitystä.
Eläintutkimukset ovat osoittaneet, että sikiön altistuminen SSRI-lääkkeille johtaa muutoksiin aivojen kehityksessä, lukuisiin sikiön terveyteen liittyviin riskeihin ja puutteisiin käyttäytymisessä syntymän jälkeen. Jyrsijätutkimuksissa on havaittu, että perinataalinen SSRI-altistuminen häiritsee talamokortikaalista organisoitumista, vähentää dorsaalisten raphe-neuronien aktivaatiota, vähentää 5-HT-neuronien haarautumista ja muuttaa limbisen järjestelmän ja aivokuoren hermoverkkojen toimintaa. Jyrsijöillä sikiön altistuminen SSRI-lääkkeille liittyy alhaiseen syntymäpainoon, persistoivaan kohonneeseen keuhkoverenpaineseen, lisääntyneeseen kardiomyopatian riskiin ja lisääntyneeseen postnataaliseen kuolleisuuteen. Raskauden aikainen altistuminen liittyy syntymän jälkeiseen viivästyneeseen motoriseen kehitykseen, alentuneeseen kipuherkkyyteen, poikkeavaan leikkimiseen, uusien asioiden pelkoon ja ”suurempaan alttiuteen” affektiivisille häiriöille (kuten anhedonia-tyyppiselle käyttäytymiselle).
Gingrich ja hänen kollegansa Columbian yliopistosta julkaisivat näyttöä tästä ”suuremmasta alttiudesta” affektiivisille häiriöille vuonna 2004, kun he raportoivat, että fluoksetiinille altistuneet hiiret osoittivat aikuisina ”epänormaalia emotionaalista käyttäytymistä”. Kuten Science-lehdessä julkaistussa artikkelissa heidän työstään selitettiin, aikuiset hiiret ”osoittivat vähäisempää tutkimuskäyttäytymistä sokkelotestissä. Ne myös aloittivat syömisen hitaammin, kun ne sijoitettiin uuteen ympäristöön, ja yrittivät hitaammin paeta häkin osasta, jossa ne saivat lieviä sähköiskuja jalkoihin. Kaikkia näitä käyttäytymismalleja pidetään eläimillä ahdistuksen ja masennuksen merkkeinä.”
Myöhemmässä katsauksessa selitettiin, että tämä epäadaptiivinen käyttäytyminen voi olla suoraan yhteydessä serotoniinin rooliin sikiön aivojen kehityksessä. Serotoniini on ”keskeinen kahden tärkeän stressivastejärjestelmän kehityksessä – hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-järjestelmän (HPA) ja locu coeruleus-norepinefriinijärjestelmän [ja] muutokset HPA-toiminnassa ovat usein tyypillisiä ahdistuneisuudelle ja masennukselle”, katsauksessa todettiin. ”Ottaen huomioon kuinka laajasti (serotoniini) vaikuttaa ihmisen neurokäyttäytymiseen, ei ole mahdotonta ajatella, että 5-HT-tasojen muuttuminen kehityksen kannalta herkillä kausilla voisi vaikuttaa ratkaisevasti myöhempään käyttäytymiseen ja mielenterveyteen koko elämän ajan.”
Vuonna 2007 julkaistussa artikkelissa ”Developmental Side Effects of SSRIs: Lessons Learned from Animal Studies” (SSRI-lääkkeiden kehitykseen liittyvät sivuvaikutukset: havaintoja eläintutkimuksista) Virginian yliopiston tutkijat tiivistivät tieteelliset havainnot eläintutkimuksista seuraavasti:
”Tässä katsauksessa olemme esittäneet serotoniinisignaloinnin tärkeimmät vaiheet: serotoniinin synteesi ja pakkaaminen, takaisinotto ja hajoaminen. Olemme korostaneet kunkin prosessin vaikutuksia serotoniinitasojen säätelyyn ja kehittyviin aivoihin. Eläintutkimukset ovat osoittaneet serotoniinisignaloinnin merkityksen hermosolujen välisten yhteyksien, 5HT-reseptoritasojen ja käyttäytymisen säätelyssä. Käytetystä menetelmästä riippumatta korkeammat solunulkoiset serotoniinitasojet perinataalikaudella voivat aiheuttaa hienoisia muutoksia aivojen yhteyksissä ja epäadaptiivisia käyttäytymismalleja, kuten lisääntynyttä ahdistuneisuutta, aggressiota tai masennusta, jotka jatkuvat aikuisikään saakka. Serotoniinisignalointi on säilynyt hyvin samankaltaisina evoluutiossa, ja siksi monet näistä eläinmalleissa saaduista tuloksista ovat merkityksellisiä myös ihmisille.”
Ihmistutkimukset
Mitä tulee ihmisiin, tutkimuksissa sikiön raskaudenaikaisesta altistumisesta SSRI- ja SNRI-lääkkeille on neljä erilaista näkökulmaa. Ensinnäkin, muuttaako tämä altistuminen aivojen kehitystä? Toiseksi, lisääkö se epätoivottujen raskauslopputulosten riskiä (adverse pregnancy outcomes)? Kolmanneksi, altistaako se vastasyntyneen vieroitusoireille ja heikentää siten lapsen synnytyksen jälkeistä terveyttä? Neljänneksi, lisääkö se nk. neurokehityksellisten häiriöiden ja psykiatristen häiriöiden riskiä?
Vaikutus aivojen kehitykseen
On julkaistu melko paljon tutkimuksia, jotka osoittavat, kuinka SSRI-lääkkeille altistuminen kohdussa muuttaa aivojen kehitystä ihmisillä. Tässä on esimerkkejä tällaisista havainnoista:
- Vuonna 2016 suomalaiset tutkijat tekivät neurofysiologisia testejä 84 vastasyntyneelle (22 kohdussa SSRI-lääkkeille altistuneelle lapselle ja 62 verrokkiryhmän lapselle) ja havaitsivat, että lapsilla SSRI-lääkkeille altistuneessa ryhmässä oli alhaisemmat tasot ”yleisessä integraatiossa” (global integration), ”aivopuoliskojen välisissä yhteyksissä” ja ”paikallisessa taajuuksien välisessä integraatiossa” (local cross frequency integration). Tutkijat totesivat, että nämä muutokset liittyvät aivojen puoliskojen välisen viestinnän heikentyneeseen organisaatioon ja ovat verrattavissa eläintutkimuksissa havaittuihin vaikutuksiin. Nämä muutokset kestävät pidempään kuin vastasyntyneille tyypillinen välitön vieroitusoireiden kesto.
He päättelivät: ”Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa, että ihmisten sikiöaikainen SSRI-altistuminen voi vaikuttaa vastasyntyneen aivokuoren toimintaan akuutin vieroitusoireiden jakson jälkeen. Yksityiskohtainen, kvantitatiivinen, laskennallinen EEG-analyysimme osoitti SSRI:hin liittyviä vaikutuksia sekä fokaalisessa että globaalissa aivotoiminnassa.”
- Vuoden 2018 tutkimuksessa Gingrich ja kollegat tutkivat 98 vauvan aivojen tilavuutta magneettikuvauksella. Yhdeksästäkymmenestäkahdeksasta vauvasta 16 oli altistunut SSRI-lääkkeille kohdussa, 21 oli altistunut äitinsä ”hoitamattomalle masennukselle” ja 61 oli verrokkiryhmässä. Tässä tutkimuksessa tutkijat pystyivät havainnoimaan, oliko SSRI-lääkkeille altistuneiden ryhmän aivoissa poikkeavuuksia, joita ei ollut lapsilla, joiden äideillä oli ”hoitamaton masennus”. Tutkijat havaitsivat, että SSRI-lääkkeille altistuneilla vauvoilla ”amygdalassa ja insulassa havaittiin merkittävää harmaan aineen tilavuuden kasvua sekä valkean aineen rakenteellisen yhteyden lisääntymistä näiden alueiden välillä” verrattuna vauvoihin, jotka olivat ”altistuneet raskauden aikana äidin hoitamattomalle masennukselle, ja terveisiin verrokkivauvoihin”.
Koska nämä poikkeavuudet havaittiin vain SSRI-lääkkeille altistuneilla vauvoilla, tutkijat päättelivät, että ”aiempien eläintutkimusten mukaisesti nämä monimuotoisten aivokuvantamisten tulokset viittaavat siihen, että sikiöaikainen altistuminen selektiivisille serotoniinin takaisinoton estäjille on merkittävässä yhteydessä sikiön aivojen kehitykseen”.
- Vuonna 2023 alankomaalaiset tutkijat tutkivat magneettikuvauksella 3198 lapsen aivojen tilavuutta, ja tekivät kolme arviointia lapsilla seitsemän ja viidentoista ikävuoden välillä. Terveitä verrokkiryhmiä vertailukohtana käyttäen he mittasivat aivojen tilavuutta nuorilla, jotka olivat altistuneet SSRI-lääkkeille sikiöaikana, ja nuorilla, jotka olivat altistuneet äidin ”hoitamattomalle” masennukselle sikiöaikana. Tämän vertailun avulla tutkijat pystyivät määrittämään, johtuivatko erot aivojen tilavuudessa verrattuna verrokkiryhmään lääkkeestä vai masennuksesta.
He havaitsivat ”pysyvän yhteyden SSRI-lääkkeille altistumisen ja vähäisemmän aivokuoren tilavuuden välillä 10 vuoden seuranta-jakson aikana, mukaan lukien ylemmässä otsalohkossa (superior prefrontal cortex), mediaalisessa orbitofrontaalisessa aivokuoressa, parahippokampaalisessa poimussa, pihtipoimun etuosassa (rostral anterior cingulate cortex) ja pihtipoimun takaosassa . . . SSRI-lääkkeille altistuminen raskauden aikana oli johdonmukaisesti yhteydessä pienempään tilavuuteen, joka vaihteli 5–10 %:n välillä otsalohkossa, pihtipoimussa ja ohimolohkossa kaikissa ikäryhmissä.”
Vaikka ”hoitamattoman masennuksen” ryhmän lapsilla oli hieman alhaisempi aivojen valkean aineen tilavuus kuin terveillä verrokeilla, ero oli alle neljännes verrattuna SSRI-lääkkeille raskauden aikana altistuneiden lasten aivojen tilavuuden vähenemiseen, eikä raskauden aikaisen ”hoitamattoman masennuksen” ryhmän lapsilla myöskään ollut tilavuuden vähenemistä muilla aivojen alueilla.
Yhdessä nämä kolme tutkimusta kertoivat, kuinka sikiön altistuminen SSRI-lääkkeille liittyy aivojen eri alueiden tilavuuden muutoksiin ja aivojen eri alueiden välisen viestinnän (ja siten aivokuoren toiminnan) heikkenemiseen.
Ultraäänitutkimuksissa on myös havaittu, että SSRI-lääkkeille altistuminen muuttaa sikiön käyttäytymistä. Yhdessä tällaisessa tutkimuksessa sikiöt, jotka altistettiin tavanomaiselle SSRI-annokselle, osoittivat ”merkittävästi lisääntynyttä motorista aktiivisuutta” koko toisen raskauskolmanneksen ajan. Kolmannen raskauskolmanneksen aikana heillä esiintyi ”häiriöitä ei-REM-unen alkamisessa, mikä ilmeni jatkuvana kehon aktiivisuutena ja siten heikentyneenä motorisena kontrollina tämän univaiheen aikana”.
Tutkijat vertasivat tätä SSRI-lääkkeille altistuneiden sikiöiden käyttäytymistä sekä normaaliin verrokkiryhmään että ”hoitamattoman” raskauden aikaisen masennuksen ryhmään, ja tämä epänormaali sikiöiden käyttäytyminen havaittiin vain SSRI-lääkkeille altistuneessa ryhmässä. ”Korkea kehon aktiivisuus ei-REM-unen aikana SSRI-lääkkeille altistuneilla sikiöillä on epänormaali ilmiö, mutta sen merkitys synnytyksen jälkeiselle kehitykselle on epäselvä”, tutkijat totesivat.
Epätoivotut raskauden tulokset (Adverse Pregnancy Outcomes)
Eläintutkimukset osoittivat lisääntyneen riskin epätoivotuille raskauden tuloksille, kuten keskenmenoille, ennenaikaisille synnytyksille, alhaiselle syntymäpainolle, synnynnäisille epämuodostumille ja vastasyntyneen persistoivalle keuhkoverenpainetaudille, joten ensimmäiset tutkimukset ”masennuslääkkeistä raskauden aikana” keskittyivät näihin huolenaiheisiin. Tämä tutkimus tuotti runsaasti tuloksia, jotka osoittivat, että tällaisen haitallisen tapahtuman riski on kohonnut sikiön altistuessa SSRI-lääkkeille verrattuna terveisiin verrokkiryhmiin.
Bérard tarkasteli joitakin näistä havainnoista FDA:n kuulemistilaisuudessa ja kertoi, kuinka SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden aikana oli yhteydessä 56 %:n suurempaan keskenmenon riskiin, kaksinkertaiseen sydämen epämuodostumien riskiin ja 20–50 %:n suurempaan ennenaikaisen synnytyksen ja alhaisen syntymäpainon riskiin.
Jäljelle jää kuitenkin kysymys siitä, ovatko nämä haitalliset raskauden riskit koholla verrattuna ”hoitamattomaan masennuksen” aiheuttamiin vaikutuksiin raskauden aikana, ja vaikka on olemassa useita tutkimuksia, joissa on yritetty tavalla tai toisella selvittää tämä sekoittavien tekijöiden vaikutus, näiden kahden tekijän – masennuslääkkeiden käytön ja ”hoitamattoman” masennuksen – vaikutusten selvittämisen voidaan katsoa olevan puutteellista ja vaativat lisätutkimuksia.
Kuitenkin, vuonna 2022 julkaistussa aiheesta tehdyssä kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden aikana verrattuna äidin ”hoitamattomaan masennukseen” raskauden aikana on yhteydessä pre-eklampsian (eli ”raskausmyrkytyksen”), synnytyksen jälkeisen verenvuodon, ennenaikaisen synnytyksen, vastasyntyneen persistoivan keuhkoverenpainetaudin ja vastasyntyneiden teho-osastolle joutumisen vähän lisääntyneeseen riskiin”.
Toisin sanoen, äidin masennuksen hoitaminen raskauden aikana SSRI-lääkkeillä ei vähennä näiden haittojen riskiä, vaan pikemminkin lisää niiden riskiä, vaikkakin vain vähäisessä määrin. Näin ollen, ainakin näiden mittausten mukaan, äidin masennuksen hoito masennuslääkkeillä ei ole vain tehotonta näiden haittojen suhteen, vaan lisää myös haittaa.
Kaiser Permanente of Northern California -tutkimus, jossa tarkasteltiin 82 170 raskaana olevan naisen tietoja, kvantifioi tämän ylimääräisen haitan. Hoitamattomasta masennuksesta kärsivillä äideillä oli 41 % suurempi riski ennenaikaiselle synnytykselle. Jos masennusta hoidettiin kuitenkin terapialla, riski pieneni 18 %, kun taas hoito masennuslääkkeillä lisäsi riskiä 31 %. Tutkijat päättelivät, että ”masennuslääkkeiden käyttö voi lisätä ennenaikaisen synnytyksen riskiä, taustalla olevasta masennuksesta riippumattomasti”.
Vastasyntyneen vieroitusoireyhtymä
Kun napanuora on katkaistu, vastasyntynyt, joka on altistunut kohdussa SSRI- tai SNRI-lääkkeille, päätyy käytännössä kokemaan lääkkeen ”seinään lopetuksen”. Vastasyntynyt altistuu vieroitusoireille, joita kirjallisuudessa kutsutaan ”vastasyntyneen vieroitusoireyhtymäksi” (NAS). Tämä ei tietenkään ole haittavaikutus, joka johtuu äidin ”hoitamattomasta masennuksesta”, vaan se on haitta, joka liittyy suoraan äidin masennuslääkkeiden käyttöön raskauden aikana.
NAS-oireet voivat ilmetä muutaman tunnin kuluessa syntymästä ja jatkua jopa kuukauden ajan. Tutkijat ovat julkaisseet laajan luettelon NAS-oireista, joihin kuuluvat vapina, heikko lihasjänteys, heikko itku, poikkeava itku, hengitysvaikeudet, hypoglykemia, takykardia, alhainen Apgar-pisteet, kouristukset, epänormaali käyttäytyminen, unihäiriöt, huono syöminen, oksentelu, koordinaatiohankaluudet imemisessä, letargia ja voimakkaammat refleksit. Tutkimuksessa, jossa tutkittiin Maailman terveysjärjestön tietokantaa lääkkeiden haittavaikutuksista, tutkijat luokittelivat 80 % raportoituista NAS-oireista ”vakaviksi”.
NAS-oireita sanotaan esiintyvän 30 prosentilla vastasyntyneistä, jotka ovat altistuneet SSRI-lääkkeille kohdussa. Pienessä tutkimuksessa, johon osallistui 76 masennuslääkkeitä käyttävää äitiä, havaittiin kuitenkin, että 63 prosentilla vastasyntyneistä oli merkkejä keskushermoston ongelmista ja 40 prosentilla merkkejä hengitysongelmista, mikä viittaa siihen, että monilla SSRI-lääkkeille altistuneilla vastasyntyneillä on lievempiä ongelmia, joita ei määritellä NAS:ksi.
NAS-diagnoosin saaneiden lasten pitkäaikaisia tuloksia ei ole vielä selvitetty verrattuna lapsiin, jotka ovat altistuneet SSRI-lääkkeille kohdussa, mutta joilla ei ole diagnosoitu tällaisia vieroitusoireita. Yhdessä 82 lasta koskevassa tutkimuksessa, jossa tehtiin tällainen vertailu, havaittiin kuitenkin, että vaikka molempien ryhmien lapsilla oli samanlaiset kognitiiviset kyvyt ja kehityspisteet 2- ja 6-vuotiaina, NAS-ryhmän lapsilla oli kolminkertainen riski sosiaalisen käyttäytymisen poikkeavuuksiin näissä kahdessa iässä, mikä viittaa siihen, että vakavat vastasyntyneen vieroitusoireet voivat olla yhteydessä suurempiin ongelmiin myöhemmässä iässä.
Neurokehitykselliset häiriöt
Jyrsijätutkimukset osoittivat, että sikiön altistuminen SSRI-lääkkeille johti säännönmukaisesti epäadaptiivisiin aikuisiin jyrsijöihin, ja kohdussa SSRI-lääkkeille altistuneilla lapsilla on terveisiin verrokkiryhmiin verrattuna suurempi riski neurokehityksellisille häiriöille. Heillä on viivästymiä kehitysvaiheiden saavuttamisessa ja heillä on suurempi riski saada ADHD-diagnoosi, autismikirjon diagnoosi ja affektiivisten häiriöiden diagnoosi. On kuitenkin tiedossa, että äidin masennus aiheuttaa tällaisia kehityksellisiä riskejä lapsille, ja siksi tutkijat ovat tämän tutkimussuunnan edetessä pyrkineet ottamaan huomioon tämän sekoittavan tekijän, eli äidin ”hoitamattoman masennuksen”.
Nämä tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. On olemassa melko paljon tutkimuksia, joissa on usein käytetty suuria aineistoja ja joissa on pyritty ottamaan huomioon tämä sekoittava tekijä, eli äidin hoitamaton masennus, ja todettu, että SSRI-lääkkeille altistuminen ennen syntymää lisää neurokehityksellisten häiriöiden riskiä. Kuitenkin muutamat muut tutkimukset ovat raportoineet, että sekoittavien tekijöiden korjaamisen jälkeen ylimääräinen riski häviää tai ainakin suurimmaksi osaksi häviää, minkä vuoksi kirjallisuutta pidetään säännöllisesti ”epäjohdonmukaisena” näiden riskien osalta.
Seuraavassa on esimerkkejä merkittävimmistä tutkimuksista, joissa on pyritty eristämään tämä riski:
- Vuoden 2011 tutkimuksessa Pohjois-Kalifornian Kaiser Permanenten tutkijat raportoivat kaksinkertaisen riskin autismin kirjon häiriöille lapsilla, joiden äidit olivat käyttäneet SSRI-lääkkeitä synnytystä edeltävien 12 kuukauden aikana. Riskin ei havaittu lisääntyneen äideillä, joilla oli historiaa mielenterveyshoidon osalta, mutta jotka eivät olleet käyttäneet SSRI-lääkkeitä raskauden aikana.
- Vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa, joka koski vuonna 1995 jälkeen syntyneitä, vuosina 2001–2007 Tukholman läänissä asuneita lapsia, tutkijat vertasivat SSRI-lääkkeille altistuneita lapsia ja äitien hoitamattomalle masennukselle altistuneita lapsia terveeseen verrokkiryhmään. SSRI-lääkkeille altistuneet lapset olivat 5,58 kertaa todennäköisemmin kuin verrokkiryhmä saaneet diagnoosin ”autismikirjon häiriö ilman kehitysvammaa”, kun taas raskauden aikaisen hoitamattoman masennuksen kohortin riski oli vain 1,3-kertainen. Toisin sanoen riski oli yli neljä kertaa suurempi SSRI-lääkkeille altistuneessa kohortissa kuin raskauden aikaisen hoitamattoman masennuksen ryhmällä.
- Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa, joka koski kaikkia vuosina 1998–2009 Quebecissä syntyneitä lapsia, Bérard ja kollegat havaitsivat, että riski autismin kirjon häiriöön oli 1,75 kertaa suurempi niillä, jotka olivat altistuneet SSRI-lääkkeille sikiövaiheessa, ja tämä riski säilyi ”jopa ottaen huomioon altistumisen äidin masennushistorialle”.
- Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa, joka koski yli 10 000 New Englandin sairaaloissa syntynyttä lasta, ADHD-diagnoosin riski 10 vuoden ikään mennessä oli lähes kaksinkertainen niillä, jotka olivat altistuneet masennuslääkkeille sikiöaikana, ”jopa äidin masennuksen vaikutus huomioon otettuna”. Kuitenkin, vaikka autismikirjon diagnoosin riski oli suurempi raskauden aikana SSRI-lääkkeille altistuneilla lapsilla verrattuna terveisiin verrokkilapsiin, tämä riski katosi, kun äidin vakava masennus ja sosiodemografiset tekijät otettiin huomioon.
- Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa, joka koski kaikkia vuosina 1996–2000 Suomessa syntyneitä lapsia, sikiön altistuminen SSRI-lääkkeille (N = 15 596) johti 37 % suurempaan puheen– ja kielenkehityshäiriöiden riskiin verrattuna lapsiin, joiden äidit olivat saaneet psykiatrisen diagnoosin, mutta eivät olleet käyttäneet SSRI-masennuslääkkeitä (N = 9 537). Tutkimuksessa arvioitiin 14-vuotiaita ja sitä nuorempia lapsia.
- Toisessa tutkimuksessa, joka koski kaikkia vuosina 1996–2010 syntyneitä suomalaisia lapsia, Gingrich ja kollegat havaitsivat, että 15-vuotiaana 8,2 %:lla kohdussa SSRI-lääkkeille altistuneista lapsista oli masennuksen diagnoosi, kun vastaava luku oli 2 %:lla lapsilla, joiden äideillä oli mielialahäiriön, mutta jotka eivät käyttäneet lääkkeitä raskauden aikana. Masennuksen lisääntyminen ilmeni pääasiassa 12-vuotiailla ja sitä vanhemmilla nuorilla. ADHD:n, autismikirjon häiriöiden ja ahdistuneisuushäiriöiden diagnooseissa ei kuitenkaan ollut merkittäviä eroja.
Tässä on kaavio tästä tutkimuksesta, jonka Gingrich esitti FDA:n kuulemistilaisuudessa ja joka osoittaa masennuksen jyrkän lisääntymisen SSRI-ryhmässä (pinkki viiva). Ahdistuneisuuden, autismin ja ADHD:n esiintyvyys oli SSRI-ryhmässä myös korkeampi 14-vuotiailla, mutta ero ei ollut merkittävä.
- Vuonna 2017 tehdyssä tanskalaisessa tutkimuksessa, johon osallistui lähes miljoona vuosina 1998–2012 syntynyttä lasta, joita seurattiin enintään 16 vuoden ajan, äidit jaettiin neljään ryhmään perustuen sikiön altistumiseen masennuslääkkeille ja tarkasteltiin sitten niiden lasten prosenttiosuutta, joilla oli psykiatrinen diagnoosi. Diagnoosien osuus oli 8 % ryhmässä, joka ei ollut altistunut masennuslääkkeille; 11,5 % ryhmässä, jonka äidit olivat käyttäneet masennuslääkkeitä kahden vuoden ajan ennen raskautta, mutta lopettaneet niiden käytön ennen raskautta (lopettamisryhmä); 13,6 % niillä, jotka käyttivät masennuslääkettä kahden vuoden ajan ennen raskautta ja jatkoivat sen käyttöä raskauden aikana (jatkuva käyttö-ryhmä); ja 14,5 % niillä, jotka eivät olleet käyttäneet masennuslääkkeitä ennen raskautta, mutta olivat lääkkeen ”uusia käyttäjiä” raskauden aikana.
Tanskalaiset tutkijat arvioivat myös tiettyjen psykiatristen diagnoosien eri esiintyvyyksiä vertaamalla lopettaneiden ja jatkaneiden kohortteja ja havaitsivat, että mielialahäiriöiden esiintyvyys oli lähes kolme kertaa suurempi jälkimmäisessä ryhmässä, mikä oli kirjoittajien mukaan eläintutkimusten perusteella odotettava tulos.
”Näiden tulosten taustalla voi olla se, että serotoniini toimii trofisena tekijänä erityisesti aivojen järjestelmissä, jotka säätelevät tunne-elämän toimintoja”, he kirjoittivat. ”Serotoniini vaikuttaa useisiin kehityksellisiin prosesseihin, kuten hermosolujen erilaistumiseen, siirtymiseen ja synapsien muodostumiseen. Näin ollen serotoniinijärjestelmän varhainen manipulointi voi myötävaikuttaa jälkeläisten tunne-elämän häiriöihin.”
- Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 4 788 yhdysvaltalaista lasta, sikiönä masennuslääkkeille altistuneiden lasten riski autismin kirjon diagnooseille oli kaksinkertainen verrattuna lapsiin, joiden äidit eivät olleet saaneet psykiatrista diagnoosia eivätkä käyttäneet masennuslääkkeitä (korjattu ristitulosuhde [adjusted odds ratio] 2,05). Tämä korjattu riski oli hieman pienempi lapsilla, joiden äideillä oli ”lääkitsemätön masennus” (korjattu ristitulossuhde 1,81), mikä tarkoittaa, että masennuslääkkeille raskauden aikana altistuneilla lapsilla oli 14 % suurempi riski saada autismin kirjon häiriön diagnoosi kuin lapsilla, joiden äideillä oli lääkitsemätön masennus. Tutkijat kuitenkin päättelivät, että tämä ero ei ollut merkittävä ja että lähes koko ylimääräisen riskin voitiin katsoa johtuvan äidin ”psykiatrisesta sairaudesta” riippumatta siitä, oliko sitä hoidettu raskauden aikana.
- Vuonna 2020 tehdyssä 34 tutkimuksen systemaattisessa katsauksessa tutkijat totesivat, että ”masennuslääkkeille altistumisella kohdussa oli tilastollisesti merkitsevä yhteys moniin fyysisiin, neurokehityksellisiin ja psykiatrisiin lopputuloksiin”. Sekoittavien tekijöiden korjaamisen jälkeen he kuitenkin päättelivät, että suurin osa näistä negatiivisista seurauksista ”näyttää suurelta osin johtuvan äidin taustalla olevasta sairaudesta”. He havaitsivat kuitenkin lisääntyneen riskin affektiivisille häiriöille, joka säilyi myös sekoittavien tekijöiden korjaamisen jälkeen.
- Vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittiin lapsia, jotka olivat syntyneet naisille, joilla oli mielialahäiriö- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosi 90 päivän aikana ennen raskauden alkamista, SSRI- tai SNRI-lääkkeille raskauden aikana altistuneilla lapsilla oli 40 % todennäköisemmin kielellisiä ja kognitiivisia kehityksen viivästymiä kuin raskauden aikana masennuslääkkeille altistumattomilla lapsilla.
- Vuonna 2023 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 1 489 quebeciläistä lasta, masennuslääkkeille altistuminen ennen syntymää oli yhteydessä heikompaan hieno- ja karkeamotoriseen kehitykseen 2-vuotiaana, ja tämä negatiivinen yhteys säilyi senkin jälkeen, kun ”äidin raskauden aikainen ahdistus (distress) oli otettu huomioon”
- Vuonna 2025 tehdyssä tutkimuksessa Gingrich ja kollegat raportoivat, että sekä hiirillä että ihmisillä SSRI-lääkkeille altistuminen ennen syntymää johti hyperaktiiviseen mantelitumakkeeseen ja että molemmat ryhmät olivat pelokkaampia ja masentuneempia nuoruusiässä. Äidin masennus ei selittänyt tätä vaikutusta.
Monella tapaa vuoden 2025 tutkimus oli huipentuma Gingrichin ja hänen kollegansa kahden vuosikymmenen tutkimustyölle Columbian yliopistossa. He olivat dokumentoineet muutoksia aivojen rakenteessa ja toiminnassa sekä hiirillä että ihmisillä, jotka olivat altistuneet SSRI-lääkkeille kohdussa, ja havainneet, että molemmissa ryhmissä puberteetin jälkeen ilmeni epä-adaptiivisia emotionaalisia käyttäytymismalleja. ”Nämä havainnot osoittavat, että SSRI-altistuksen jälkeinen lisääntynyt ahdistuneisuus ja pelkoon liittyvä käyttäytyminen sekä aivojen hermoratojen aktivoituminen ovat samanlaisia hiirillä ja ihmisillä”, he kirjoittivat.
FDA:n kuulemistilaisuudessa Gingrich sanoi, että ”nämä lapset vaikuttavat melko normaaleilta varhaislapsuudessa, mutta kun he saavuttavat murrosiän, heidän masennuksen esiintyvyys alkaa todella kasvaa, mikä on sama ilmiö, jonka havaitsimme hiirillä tekemissämme tutkimuksissa”.
Riskien ja hyötyjen punnitseminen
Lääkehoidon hyötyjä on arvioitava punnitsemalla riskit ja hyödyt. Sikiölle SSRI-lääkkeiden altistuminen aiheuttaa kuitenkin vain haittoja.
Suurin haitta on, että altistuminen häiritsee ihmisen aivojen normaalia kehitystä. Tässä artikkelissa tarkastelluista mahdollisista haitoista – raskauden etätoivotuista tuloksista (adverse pregnancy outcomes), vastasyntyneiden vieroitusoireista sekä neurokehityksellisistä ja psykiatrisista riskeistä – riippumatta, aivojen kehityksen häiriöt muuttavat lapsen olemusta, mikä on menetys, jota edellä mainitut mittarit eivät voi mitata. Miten ne muuttavat lapsen kykyä reagoida maailmaan ja omaan itseensä? Heikentyykö lapsen kyky kokea maailmaa? Onko lapsella sama kyky iloon, sama uteliaisuus, sama kiinnostus uusiin kokemuksiin kuin hänellä olisi ollut, jos hänen aivonsa sikiönä olisivat kehittyneet miljoonien vuosien aikana kehittyneen evoluution ohjauksessa eikä kemikaalin vaikutuksesta, joka häiritsi tätä prosessia?
Ei ole mitään keinoa tietää, mikä tämä menetys voi olla, mutta Urato laittoi tämän FDA:n kuulemistilaisuudessa pysäyttävällä tavalla perspektiiviin. ”Ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan aiemmin muutettu kehittyviä vauvoja kemiallisesti tällä tavalla, etenkään kehittyvää sikiön aivoja, ja tämä tapahtuu ilman minkäänlaista todellista julkista varoitusta. Tämän on loputtava.”
Tuon mittaamattoman haitan lisäksi kaikki tässä tarkasteltu näyttö kertoo ”haitoista”. Sikiön masennuslääkkeille altistumisen vuoksi vähintään 30 prosenttia vastasyntyneistä kärsii vieroitusoireista, jotka voivat jatkua vähintään kuukauden ajan, eikä tämän ensimmäisen elinkuukauden aikaisen kärsimyksen voida katsoa johtuvan äidin masennuksesta. Sikiön altistuminen SSRI-lääkkeille lisää myös ainakin vähäisessä määrin riskiä epätoivotuille raskauden lopputuloksille, neurokehityksellisille häiriöille ja psykiatrisille häiriöille, äidin masennuksen aiheuttamasta riskistä riippumatta.
Kun riskien ja hyötyjen tilikirjaan on kirjattavana vain sikiölle aiheutuvat haitat, käytännön hyöty on oletettavasti äidin masennusoireiden lievittyminen. Raskaana olevia naisia koskevissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, jotka voisivat todistaa tämän ”hyödyn”. Kuten Mad in America on aiemmassa raportissaan raskauden aikaisesta masennuksen seulonnasta yksityiskohtaisesti kuvannut, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa perustetut työryhmät eivät ole kyenneet löytämän näyttöä siitä, että ”seulonta ja hoito” toisivat äidille mitään hyötyä. Yhdistyneen kuningaskunnan työryhmä totesi yleisessä katsauksessa raskaudenaikaisesta masennuslääkityksestä, että ”kaikissa kolmessa systemaattisessa katsauksessa raportoitiin negatiivisista tuloksista jälkeläisille” ja että ”missään tutkimuksessa ei raportoitu farmakologisten interventioiden hyödyistä naisille tai heidän jälkeläisilleen”.
Vaikka keskitytään äitiin ja hänen masennuksensa hoitoon, on vaikea löytää näyttöä, joka puoltaisi raskaudenaikaisen masennuslääkityksen hyötyjä.
Suuttumuksen karjahdus
Kuten tämän Mad in America-raportin alussa todettiin, American Psychiatric Association ja muut asiaan liittyvät lääketieteelliset järjestöt julkaisivat lausuntoja, joissa tuomittiin FDA:n paneeli. Seuraavassa on otteita neljästä lausunnosta.
Amerikan psykiatriyhdistys, 25.7. päivätty kirje FDA:lle
”Olemme huolestuneita ja huolissamme virheellisistä tulkinnoista ja epätasapainoisista näkemyksistä, joita useat asiantuntijapaneelin jäsenet esittivät 21. heinäkuuta pidetyssä paneelikeskustelussa, jonka aiheena olivat selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) ja raskaus. Tällaisen puolueellisen tulkinnan levittäminen aikana, jolloin itsemurha on johtava syy äitien kuolemiin ensimmäisen synnytyksen jälkeisen vuoden aikana, voi vakavasti haitata äitien mielenterveyden hoitoa. Tietojen virheellinen tulkinta ja mielipiteiden käyttö masennuslääkkeitä koskevan vuosien tutkimusten tulosten sijaan vaikeuttavat leimautumista ja estävät raskaana olevia hakeutumasta tarvittavaan hoitoon.”
Ja: ”Kokonaisvaltainen näyttö viittaa siihen, että henkilöt voivat ja heidän tulisi käyttää SSRI-lääkkeitä ennen raskautta ja raskauden aikana, kun ne ovat kliinisesti indikoituja hoitoon. Lisäksi viimeaikaisissa meta-analyyseissä ei ole havaittu yhteyttä SSRI-lääkkeiden käytön ja synnynnäisten epämuodostumien kokonaisriskin välillä. Virallisesti hyväksytyn julkisen paneelin levittämä epätarkka ja puolueellinen tieto voi aiheuttaa haittaa. Se voi heikentää kansalaisten luottamusta mielenterveyshoitoon, pahentaa leimautumista ja estää raskaana olevia hakeutumasta heidän tarvitsemaansa mielenterveyshoitoon.”
American College of Obstetricians and Gynecologists, 21. heinäkuuta annettu lausunto
”Tämänpäiväinen FDA:n paneeli, joka käsitteli SSRI-lääkkeitä ja raskautta, oli hälyttävän epätasapainoinen eikä tunnustanut riittävästi hoitamattomien perinataalisten mielialahäiriöiden haittoja raskauden aikana. Kymmenen asiantuntijan paneelista vain yksi puhui SSRI-lääkkeiden tärkeydestä raskauden aikana muun muassa kriittisenä keinona ehkäistä ahdistuksen ja masennuksen mahdollisesti tuhoisia vaikutuksia, jos niitä ei hoideta raskauden aikana.”
Ja: ”Vankka näyttö on osoittanut, että SSRI-lääkkeet ovat turvallisia raskauden aikana ja että useimmat niistä eivät lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Hoitamattomana masennus raskauden aikana voi kuitenkin altistaa potilaamme päihteiden käytölle, ennenaikaiselle synnytykselle, pre-eklampsialle (”raskausmyrkytykselle”), vähemmälle sitoutumiselle terveydenhuoltoon ja itsehoitoon, lapsen alhaiseen syntymäpainoon, heikentyneeseen kiintymykseen vauvaa kohtaan ja jopa itsemurhaan. Valitettavasti paneelin jäsenten esittämät monet oudot ja perusteettomat väitteet SSRI-lääkkeistä vain herättävät pelkoa ja saavat potilaat tekemään vääriä johtopäätöksiä, jotka voivat estää heitä saamasta tarvitsemaansa hoitoa.
Society for Maternal-Fetal Medicine, 23. heinäkuuta annettu lausunto
”Korkean riskin raskauksien asiantuntijoina Society for Maternal-Fetal Medicine (SMFM) ja sen jäsenet ovat huolissaan FDA:n panelistien esittämistä perusteettomista ja virheellisistä väitteistä, jotka koskevat äitien masennusta ja SSRI-masennuslääkkeiden käyttöä raskauden aikana. SMFM tukee vahvasti SSRI-lääkkeiden käyttöä masennuksen hoitoon raskauden aikana.”
Ja: ”Hoitamattomat tai puutteellisesti hoidetut masennukset raskauden aikana aiheuttavat terveysriskejä, kuten itsemurhia, ennenaikaisia synnytyksiä, pre-eklampsioita ja alhaista syntymäpainoa. Saatavilla olevat tiedot osoittavat johdonmukaisesti, että SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden aikana ei ole yhteydessä synnynnäisiin epämuodostumiin, sikiön kasvuhäiriöihin tai pitkäaikaisiin kehityshäiriöihin.
The National Curriculum in Reproductive Psychiatry, 21. heinäkuuta annettu lausunto
”Olemme syvästi huolissamme siitä, että paneeliin kuului puhujia, jotka esittivät harhaanjohtavaa tai leimaavaa tietoa psykiatrisesta hoidosta raskauden aikana, heikensivät tieteellistä konsensusta ja eivät keskittyneet asianmukaisesti raskaana olevien henkilöiden hyvinvointiin.”
Ja: ”Väitteet laajoista haitoista perustuivat usein tutkimuksiin, joissa ei otettu asianmukaisesti huomioon hoitoaihesekoittuneisuutta – eli sitä mielenterveysongelmaa, jonka vuoksi lääke oli määrätty . . . Uudemmat ja metodologisesti tiukemmat tutkimukset, joissa on otettu huomioon masennuksen esiintyminen ja vakavuus, ovat vahvistaneet, että aikaisemmat havainnot haitoista eivät enää pidä paikkaansa, kun käytetään asianmukaisia verrokkiryhmiä.”
Tällainen oli APA:n ja muiden lääketieteellisten järjestöjen vastaus. Voisi ajatella, että suurten tiedotusvälineiden tiedetoimittajat olisivat FDA:n paneelin uutisoinnissa tutkineet, onko totta, että SSRI-lääkkeiden on osoitettu häiritsevän sikiön aivojen kehitystä, ja todettuaan tämän olevan totta, kysyneet American Psychiatric Associationilta siitä mahdollisesti aiheutuvista haitoista. Sen sijaan he hyppäsivät raportissaan validoimaan ”asiantuntijakonsensukseen” perustunutta paneeliin kohdistunutta kritiikkiä.
Alla on merkkejä tällaisista raporteista, mukaan lukien otsikot:
LA Times. ”FDA:n paneeli masennuslääkkeiden käytöstä raskauden aikana huolestuttaa asiantuntijoita.”
”FDA:n paneeli hyökkäsi äskettäin SSRI-lääkkeiden kimppuun. SSRI-lääkkeet ovat masennuslääkeryhmä, jotka RFK Jr. on aiemmin ottanut kohteekseen. Lääkärit sanovat, että paneeli, joka koostuu pääasiassa masennuslääkkeiden käytön kriitikoista, levitti väärää tietoa lääkkeiden käytöstä raskauden aikana. Terveydenhuollon ammattilaiset sanoivat, että masennuksen hoitamatta jättämisen riskit raskauden aikana ovat paljon suuremmat kuin SSRI-lääkkeiden riskit.
NY Times (vieraskynäkirjoitus). ”FDA:n paneeli masennuslääkkeiden käytöstä raskauden aikana oli hälyttävän puolueellinen.”
”Suurin osa paneelin jäsenistä oli selvästi puolueellisia masennuslääkkeiden käyttöä kohtaan. Esimerkiksi American College of Obstetricians and Gynecologists totesi, että paneeli oli hälyttävän puolueellinen eikä tunnustanut riittävästi hoitamattomien perinataalisten mielialahäiriöiden haittoja raskauden aikana.”
NBC News: ”FDA:n paneeli levittää väärää tietoa masennuslääkkeistä raskauden aikana, psykiatrit sanovat.”
”Useiden kokoukseen osallistuneiden psykiatrien mukaan FDA-viraston paneeli, joka keskusteli maanantaina masennuslääkkeiden käytöstä raskauden aikana, esitti pääosin väärää tietoa tai asiayhteydestä irrotettuja faktoja.”
NPR: ”FDA:n paneeli levitti väärää tietoa SSRI-lääkkeiden käytöstä raskauden aikana, mikä huolestutti lääkäreitä.”
Hyvin kontrolloiduissa tutkimuksissa – toisin sanoen tutkimuksissa, joissa verrataan SSRI-lääkkeitä käyttäviä raskaana olevia naisia mielenterveysongelmista kärsiviin raskaana oleviin naisiin, jotka eivät käytä lääkkeitä – ei ole havaittu FDA:n paneelin korostamia riskejä.
Nämä lähes stenografisen tarkasti kirjoitetut raportit vahvistavat ”asiantuntijoiden konsensusta” yleisön mielissä.
Tietoon perustuvaa suostumusta ei ole tulossa
Kuten tämän raportin kirjallisuuskatsauksesta voidaan nähdä, American Psychiatric Associationin ja muiden lääketieteellisten järjestöjen esittämät argumentit ovat helposti osoitettavissa vääriksi.
Toisin sanoen
1) Paneelin jäsenet olivat saaneet väärää tietoa.
Kolme paneelin jäsentä – Bérard, Gingrich ja Levin – kertoivat omista tutkimustuloksistaan, jotka oli julkaistu vaikutusvaltaisissa lehdissä: Science, Nature, JAMA Pediatrics jne. Healy, Moncrieff ja Urato kaikki puhuivat tämän tutkimuksen elementeistä, joihin he ovat perehtyneet hyvin, ja sekä Healyllä että Moncrieffillä on vahvat julkaisuhistoriat. Urato puolestaan tuntee asiaankuuluvan tutkimuksen läpikotaisin, koska hän on puhunut vuosia SSRI-lääkkeille altistumisen riskeistä sikiölle.
2) Paneelin jäsenet viittasivat tutkimuksiin, joissa ei otettu huomioon hoitamatonta masennusta sekoittavana tekijänä.
Bérard ja Gingrich sekä laajempi tutkimusyhteisö ovat jo vuosikymmenten ajan tehneet tutkimuksia, joissa on pyritty vertaamaan suoraan SSRI-lääkkeille raskaudenaikana altistuneiden lasten tuloksia hoitamattomaan äidin masennukseen altistuneiden lapsten tuloksiin. Tämä käy ilmi Bérardin ja Gingrichin julkaistuista tutkimuksista. Riskit sikiön altistumisesta SSRI-lääkkeille tulevat esille tutkimuksissa, joissa on verrattu raskaudenaikaista SSRI-altistusta terveisiin verrokkiryhmiin, sekä tutkimuksissa, joissa on verrattu raskaudenaikaista SSRI-altistusta äidin hoitamattomaan raskaudenaikaiseen masennukseen, ja molempien tutkimustyyppien osoittamat riskit esiteltiin kuulemistilaisuudessa.
3) Masennuksen hoitamatta jättämisen riski raskauden aikana on huomattavasti suurempi kuin sikiön altistumisen riski SSRI-lääkkeille.
Tämä väite on täysin perusteeton. Ei ole näyttöä siitä, että sikiön tulokset olisivat paremmat SSRI-lääkkeillä hoidetussa ryhmässä kuin hoitamattomassa masennuksessa. Lisäksi paneelin jäsenet puhuivat masennuksen hoitamisesta muilla kuin lääkehoidoilla.
4) Masennuksen hoitaminen SSRI-lääkkeillä auttaa ehkäisemään hoitamattomaan masennukseen liittyviä haitallisia seurauksia.
Tämäkin väite on täysin perusteeton. Ei ole näyttöä siitä, että masennuksen hoitaminen SSRI-lääkkeillä vähentäisi hoitamattomaan masennukseen liittyviä haitallisia raskauden lopputuloksia. Pikemminkin haitallisten raskauden tulosten riski on suurempi, jos sikiö altistuu SSRI-lääkkeille verrattuna hoitamattoman masennuksen aiheuttamaan riskiin.
5) Saatavilla olevat tiedot osoittavat johdonmukaisesti, että SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden aikana ei ole yhteydessä pitkäaikaisiin kehityshäiriöihin.
On olemassa useita tutkimuksia, joissa verrataan SSRI-lääkkeille altistuneita lapsia äidin hoitamattomalle masennukselle altistuneisiin lapsiin, ja kuten tässä Mad in America-raportissa todetaan, monissa tutkimuksissa on havaittu suurempi riski puheen– ja kielen kehityksen viivästymien, autismikirjon häiriöiden, ADHD:n ja affektiivisten häiriöiden suhteen. Kuitenkin, näyttö on epäjohdonmukaista näiden riskien osalta, vaikka SSRI-lääkkeille altistuneiden nuorten affektiivisten häiriöiden lisääntyneestä riskistä näyttää olevan melko yhdenmukaista näyttöä.
7) Masennuslääkkeet ovat tehokas hoito raskaana olevien naisten masennukseen.
Joanna Moncrieff tarkasteli kuulemistilaisuudessa tutkimuskirjallisuutta masennuslääkkeiden tehokkuudesta väestössä, ja se osoittaa, että SSRI-masennuslääkkeiden RCT-tutkimuksissa (eli satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa) lääke-lumelääke-ero on niin vähäinen, että se ei ole kliinisesti havaittavissa. Lisäksi, kuten FDA:n kuulemistilaisuudessa todettiin, masennuslääkkeistä ei ole tehty RCT-tutkimuksia raskaana olevilla naisilla, ja kuten Yhdistyneen kuningaskunnan työryhmä totesi, muun tyyppiset tutkimukset masennuslääkkeistä raskaana olevilla naisilla eivät osoittaneet niistä olevan hyötyä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ammattijärjestöt johtivat mediaa harhaan, ja media puolestaan johti harhaan yleisöä. Moraalisesta näkökulmasta ammattijärjestöjen lausuntoja voidaan arvioida seuraavasti: ne asettivat ammattikuntansa edut – esimerkiksi lääkkeenmääräyskäytäntöjensä suojelemisen ja masennuslääkkeiden tehokkuutta koskevan yhteiskunnallisen uskon suojelemisen – etusijalle – eivät velvollisuuttaan mahdollistaa informoitujen valintojen tekeminen.
Ja kuka kärsii eniten tästä, että ihmisten oikeus informaatioon petetään? Raskaana olevat naiset – ja heidän syntymättömät lapsensa.
https://www.madinamerica.com/2025/08/not-even-the-unborn-are-safe-from-psychiatric-harm/
Robert Whitaker on toimittaja ja hän on kirjoittanut kaksi psykiatrian historiaa käsittelevää kirjaa, Mad in America-kirjan (suomennettu v. 2024 nimellä Hulluna Amerikassa, suom. huom.) ja Anatomy of an Epidemic–kirjan ja lisäksi hän on kirjoittanut yhessä Lisa Cosgroven kanssa kirjan Psychiatry Under the Influence. Hän on madinamerica.com-sivuston perustaja.
