Kirjoittanut: John Read – 26.9.2024
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Vuonna 2019 julkaisimme tohtori James Daviesin (Roehamptonin yliopisto) kanssa katsauksen masennuslääkkeiden vieroitusoireita koskevasta tutkimuksesta. Havaitsimme, että yli puolet (56 %) ihmisistä kokee vieroitusoireita ja että lähes puolet heistä (46 %) kuvaa niitä vakaviksi.
Katsaukseemme on viitattu yli 400 kertaa (Google Scholar Sept 16, 2024), ja ehkäpä merkityksellisintä on, että siihen viitataan Public Health England-viraston (PHE) historiallisessa raportissa ”Dependence and Withdrawal Associated with Some Prescribed Medicines”. Tutkittuaan perusteellisesti kaiken aiheeseen liittyvän olennaisen näytön, Public Health England-virasto antoi useita suosituksia, mukaan lukien historiallisen, aivan olennaisen tärkeän kehotuksen alkaa tarjota masennuslääkkeistä vieroittautuville tarkoitettuja palveluja.
Siitä lähtien kampanjoijat ovat pyrkineet toimimaan sen eteen, että nämä PHE:n suositukset pannaan täytäntöön julkisissa terveyspalveluissa.
Nämä ponnistelut kokivat kuitenkin takaiskun kesäkuussa, johtuen arvostetussa Lancet Psychiatry-lehdessä julkaistusta, vakavasti virheellisestä katsauksesta. Katsaus sai suurta, suurelta osin kritiikitöntä huomiota brittiläisissä ja kansainvälisissä tiedotusvälineissä (esim. BBC, Independent, The Guardian, CNN), ja johtavat brittiläiset psykiatrit kannattivat sitä innokkaasti. (Em. katsauksesta uutisoitiin kritiikittömästi myös joissain suomenkielisissä medioissa, suom. huom.)
Katsauksessa, jonka olivat laatineet Henssler ja muut saksalaiset tutkijat, väitettiin virheellisesti, että vain 15 prosenttia masennuslääkkeiden käytön lopettamista yrittävistä ihmisistä kokee vieroitusoireita ja että vain 3 prosenttia kärsii vakavista vieroitusoireista.
University College Londonin tunnetut brittiläiset tutkijat, professori Joanna Moncrieff ja tohtori Mark Horowitz, nostivat esille julkaisussaan välittömästi joitakin Hensslerin et al. tutkimuksen monista puutteista. Valtavirran tiedotusvälineet olivat kuitenkin jo kiireellä ja kyseenalaistamattomasti raportoimassa Hensslerin julkaisua ja toistelemassa sen väitettä, jonka mukaan se olisi osoittanut, että minun ja tohtori James Daviesin katsauksessa olisi yliarvioitu ongelman esiintyvyys ja vakavuus.
Esimerkiksi The Guardian-lehti julkaisi biologista psykiatriaa edustavan Carmine Parianten (joka saa rahoitusta lääkeyhtiöltä) pitkän mielipidekirjoituksen otsikolla ”The Myth That Antidepressants Are Addictive Has Been Debunked-They Are a Vital Tool in Psychiatry” (Myytti, että masennuslääkkeet olisivat riippuvuutta aiheuttavia, on kumottu – masennuslääkkeet ovat psykiatrian elintärkeä työkalu) ja tekstillä: ”Uusi tutkimus osoittaa, että vakavat vieroitusoireet ovat selvästi harvinaisempia kuin on ajateltu. Masennusta on hoidettava”. Peilaten johtavien psykiatrien muissa tiedotusvälineissä esittämiä kommentteja Pariente kirjoitti:
”Hyvin harvoin olen kliinisessä työssäni kohdannut potilaita, jotka valittavat, että he eivät voi lopettaa lääkitystä sen vuoksi, että heille tulee vieroitusoireita, kun he yrittävät. Epämiellyttäviä fyysisiä tai emotionaalisia kokemuksia muutaman päivän tai parin viikon ajan masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen, kyllä…… Mutta potilaita, jotka eivät ole pystyneet lopettamaan masennuslääkettä näiden oireiden takia? 33 vuotta kestäneen kliinisen työni ajalta voin laskea heidät yhden käden sormilla.”
Traagista kyllä, tämä todellisuuden harhaanjohtava kuvaaminen vie meidät takaisin valitukseen, jonka kollegani ja minä jätimme Royal College of Psychiatrists-järjestölle (RCPsych) helmikuussa 2018, kun sen silloinen puheenjohtaja oli kirjoittanut Times-lehteen ja vastaavalla tavalla väittänyt, että ”suurimmalla osalla potilaista masennuslääkkeiden lopettamisen yhteydessä ilmenneet epämiellyttävät oireet ovat hävinneet kahdessa viikossa hoidon lopettamisen jälkeen”.
Sanon traagista kyllä, koska edellä mainittu valituksemme, tutkimuskatsauksemme, Public Health England-viraston raportti ja runsas lobbaustoiminta saivat lopulta Royal College of Psychiatrists-järjestön (ja National Institute for Health and Care Excellence-instituutin [NICE-instituutin]) muuttamaan kantaansa ja päivittämään ohjeensa vastaamaan tutkimusnäyttöä. Royal College of Psychiatrists-järjestön nykyinen puheenjohtaja, tohtori Lade Smith, tuki vastuutonta siirtymistä takaisin lähtöruutuun, kun hän jakoi twiitissään Parianten harhaanjohtavan artikkelin syvästi virheellisestä Hensslerin tutkimuksesta ja kirjoitti: ”Tämä on PAKKO lukea” ja ”Masennuslääkkeiden pelko voi estää tehokkaan hoidon saannin”. (8. kesäkuuta 2024).
Brittiläisen psykiatrin tohtori Smithille laatimaan kirjoituksen, jossa hän pyysi tohtori Smithiä perumaan tai uudelleen arvioimaan lausumansa, ei vastattu kolmeen kuukauteen. Lopulta, juuri tällä viikolla, tohtori Smith kirjoitti takaisin ja totesi, että se, että hän nosti esille Hensslerin et al. tutkimuksen ja Guardianin artikkelin ”ei merkitse Royal College of Psychiatrists-järjestön kannan muuttumista”. Seuraamme tarkasti, tarkoittaako tämä sitä, että Royal College of Psychiatrists ei käytä, kuten on pelätty, tätä Hensslerin et al. ala-arvoista tutkimusta tekosyynä hiljattain hyväksytyn, näyttöön perustuvan kantansa ja ohjeistustensa vesittämiseen.
Lancet Psychiatry on juuri julkaissut (18.9.-24) kaksi kritiikkiä Hensslerin katsauksesta.
Ensimmäisessä kritiikissä, jonka oli laatinut Fortalezassa, Brasiliassa, sijaitsevan Federal University of Ceara-yliopistossa toimivan tohtori Luisa Bisolin johtaman viiden brasilialaisen tutkijan ryhmä, identifioitiin viisi ”puutetta” Hensslerin tutkimuksesta. Toinen on kritiikki on minun ja vuoden 2019 katsauksen toisen kirjoittajan, tohtori James Daviesin, laatima.
Nostamme esille, esimerkiksi, että Henssler et al. pohjaavat omat arvionsa pääasiassa tutkimuksiin, joiden keskimääräinen kesto on 25 viikkoa, ja lähes puolessa heidän katsaukseensa sisällytetyistä tutkimuksista masennuslääkkeitä oli käytetty vain 12 viikon ajan. Tyypillinen masennuslääkkeitä käyttävä käyttää näitä lääkkeitä kuitenkin useita vuosia.
Lisäämme: ”Kolme suurinta verkkokyselyä, jotka sisältyivät katsaukseemme, dokumentoivat satojen sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat käyttäneet masennuslääkkeitä yhdestä vuodesta useisiin vuosiin (eli tyypillisiä masennuslääkkeiden käyttäjiä).”.
Lisäksi: Henssler ja kollegat raportoivat, että vain 29% heidän tutkimuksistaan käytti strukturoituja arviointikeinoja vieroitusoireiden selvittämiseen. Niissä tutkimuksissa, joissa näin tehtiin, vieroitusoireiden esiintyvyys osoittautui huomattavasti suuremmaksi (40 % vs. 27 %) kuin tutkimuksissa, joissa näin ei tehty.
Suurin osa Hensslerin katsaukseen sisällytetyistä tutkimuksista (83 %) oli lääkeyhtiöiden rahoittamia.
Meidän kritiikkimme päättyy:
”Vaikka tulevaisuudessa tehtävät tutkimukset tulevat osoittamaan, kumpi näistä kahdesta arviosta vieroitusoireiden esiintyvyyden yleisyydestä on oikeaan osuvampi, 8,5 miljoonasta ihmisestä, joille viime vuonna yksin Englannissa ”määrättiin” masennuslääkettä, 1,2 miljoonasta (15 %) 4,7 miljoonaan (56 %) joutuu kokemaan vieroitusoireita, kun he yrittävät vähentää masennuslääkitystään tai lopettavat sen. Public Health England-virasto suosittelee sellaisten palvelujen kehittämistä, jotka auttavat ihmisiä vieroittautumaan turvallisesti psykiatrisista lääkkeistä, mutta vieroitusoireiden vähättely voi vähentää mahdollisuutta, että tällaisia palveluja kehitetään.
On huolestuttavaa, että Lancetin kaltainen arvostettu lehti julkaisi näin virheellisen katsauksen, ja vielä hälyttävämpää on, että johtavat psykiatrit ovat tukeneet sen vaarallisen harhaanjohtavia väitteitä.
Tutkijat, lääkärit ja potilaat, jotka ymmärtävät tämän epidemian eli masennuslääkkeiden vieroitusoireiden kanssa kamppailevien ihmisten määrän todellisen mittakaavan, ovat tehneet kovasti työtä sen eteen, että Public Health England-viraston suositukset erityispalveluista ja puhelinlinjoista masennuslääkkeistä vieroittautuville pantaisiin täytäntöön. Vieroitusoireiden esiintyvyyden vähättely uhkaa viedä pohjaa näiltä ponnisteluilta ja jättää miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ilman heidän kipeästi tarvitsemaansa apua.
Kirjoituksemme julkaisemiseen liittyvään lehdistötiedotteeseen sisältyivät seuraavat kommentit:
Tri Joanna Moncrieff, psykiatrian professori, University College London:
”Äskettäisessä katsauksessa tarkasteltu näyttö ei tarjoa vankkaa perustaa masennuslääkkeiden aiheuttamien vieroitusoireiden yleisyyden tai vakavuuden arvioimiseksi. Useimpia katsaukseen sisältyneitä tutkimuksia ei ollut suunniteltu vieroitusoireiden selvittämiseen, niissä oli osallistujina henkilöitä, jotka olivat käyttäneet masennuslääkkeitä vain muutaman viikon tai kuukauden ajan, ja ne olivat enimmäkseen lääkeyhtiöiden rahoittamia, lääkeyhtiöt eivät ole kovin kiinnostuneita toteuttamaan vieroitusoireita perusteellisesti selvittäviä tutkimuksia.
”Huolimatta näistä edellä kuvatuista rajoituksista, monet katsaukseen sisältyneistä tutkimuksista osoittavat, että vieroitusoireet ovat yleisiä. On tärkeää, että vieroitusoireiden esiintyvyyden tarkasta laajuudesta käytävät keskustelut eivät vie huomiota tarpeesta tunnustaa, että vieroitusoireita esiintyy, ja tarpeesta tarjota tukea ihmisille, joilla on vaikeuksia päästä eroon masennuslääkkeistä.
Tohtori Mark Horowitz, psykiatrian kliininen tutkija North East London-yliopistolla National Health Service Foundation Trust:lla ja hiljattain julkaistun Maudsley Deprescribing Guidelines-käsikirjan toinen kirjoittaja:
”Tässä systeemaattisessa katsauksessa minimoidaan vieroitusoireita keskittymällä lyhyen aikavälin tutkimuksiin (joista monet kestivät alle 12 viikkoa), joista monet olivat lääkeyhtiöiden toteuttamia ja joita ei ollut suunniteltu vieroitusoireiden selvittämiseen. On valitettavaa, että tätä katsausta on yritetty käyttää kääntämään huomiota pois vakavista terveysongelmista, joita ihmiset kokevat lopetettuaan pitkäaikaisten masennuslääkkeiden käytön, monien ihmisten käyttäessä näitä lääkkeitä tällä hetkellä useita vuosia.
”Vaikka tämän katsauksen alhaiset arviot hyväksyttäisiinkin sellaisinaan, näidenkin arvioiden mukaan sadoille tuhansille ihmisille aiheutuu vakavaa haittaa näiden lääkkeiden lopettamisesta, eikä terveydenhuoltojärjestelmä vieläkään ota riittävästi tätä huomioon.
Stevie Lewis, yksi niistä tuhansista, joilla on ollut suuria vaikeuksia vieroittautua masennuslääkkeistä; International Institute for Psychiatric Drug Withdrawal -järjestön hallituksen jäsen (www.iipdw.org):
”Niille meistä, jotka eivät olleet tietoisia masennuslääkkeiden vieroitusoireiden mahdollisuudesta ja joiden elämän vieroitusoireiden vakavuus muutti järkyttävällä tavalla, on erittäin turhauttavaa lukea mahdollista lukumääräämme koskevaa väistämätöntä akateemista hiusten halkomista. Nyt on täysin hyväksytty, että vieroitusoireita esiintyy, joten pyydän, että saisimme käyttöömme asianmukaiset tukipalvelut, jotta ihmiset, jotka apua tarvitsevat, sitä saisivat.
***
John Read: Tohtori John Read on kliinisen psykologian professori University of East London-yliopistossa. Hän on julkaissut useita katsauksia ECT:hen eli sähköshokkihoitoon liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta. John on International Institute for Psychiatric Drug Withdrawal-järjestön puheenjohtaja.
Mad in America isännöi monenlaisten kirjoittajien blogeja. Näiden postausten tarkoituksena on toimia julkisena foorumina psykiatriaa ja sen hoitomuotoja koskevalle keskustelulle – laajasti ottaen. Ilmaistut mielipiteet ovat kirjoittajien omia.
