Yhdessä kuudesta esketamiinitutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero, joka ei ollut kliinisesti merkittävä
Kirjoittanut: Peter Simons – 23.11.2021
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Vuonna 2020 The British Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkijat Joanna Moncrieff ja Mark Horowitz kirjoittivat, että esketamiinin (Janssenin lääke ”hoitoresistenttiin masennukseen”) ympärillä vallitseva hybris ”toistaa menneisyyden virheitä” – promotoidaan uutena ihmelääkkeenä masennukseen lääkettä, jonka tehokkuudesta ei ole varmuutta (ja jolla on varmoja haittavaikutuksia).
Horowitz ja Moncrieff ovat päivittäneet tätä aiempaa analyysia toisessa British Journal of Psychiatry-lehdessä julkaistussa artikkelissa. He kirjoittavat, että lisätutkimukset ovat vain vahvistaneet heidän päätelmänsä siitä, että esketamiinin teho on, parhaimmillaankin, epäselvä – ja sillä vakavia haitallisia vaikutuksia.
He kirjoittavat: ”Esketamiinin vaikutus on kliinisesti epäselvä neljän viikon kohdalla, eikä ole olemassa tutkimuksia, joissa olisi pidempi seuranta-aika ja jotka siten olisivat merkityksellisempiä masennuksesta kärsivien ihmisten hoidon kannalta.”
Horowitzin ja Moncrieffin mukaan esketamiinilla on tehty kuusi neljä viikkoa kestänyttä tehokkuustutkimusta ”hoitoresistentin masennuksen” hoidossa. Viisi näistä tutkimuksista osoitti, että lääke ei ollut lumelääkettä parempi. Yhdessä tutkimuksessa havaittiin pieni tilastollisesti merkitsevä vaikutus esketamiinin hyväksi (4 pisteen ero 60 pisteen asteikolla) – vaikutus, joka ei ylittänyt kliinisen merkitsevyyden kynnystä. Jopa tutkimuksen tehnyt lääkeyhtiö Janssen oli käyttänyt 6,5 pisteen eroa vertailupisteenä.
He huomauttavat, että pitkän aikavälin tehoa koskevia tietoja ei ole; nämä tutkimukset kestivät vain kuukauden.
Miten Yhdysvaltain FDA (Food and Drug Administration) antoi myyntiluvan tälle lääkkeelle? Yhdistyneen kuningaskunnan NICE (National Institute for Health and Care Excellence) hylkäsi lääkkeen myyntilupahakemuksen käytyään läpi samat tutkimukset.
FDA teki tiivistä yhteistyötä lääkeyhtiö Janssenin kanssa, ja lopulta se luopui tavanomaisista vaatimuksista (kuten kahdesta kliinisestä tutkimuksesta, jotka osoittavat, että lääkkeellä on tehokkuutta, yleensä 6-8 viikon seurannassa) ja hyväksyi sen, että lääkevalmistaja toimitti ainoastaan yhden lyhyemmän seuranta-ajan tehokkuustutkimuksen, jossa oli tilastollisesti merkitsevä tulos. Janssen täydensi tätä lääkkeen käytön lopettamista koskevalla tutkimuksella (tutkimus, jossa seurataan, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ihmiset lopettavat yhtäkkiä lääkkeen käytön), jota tutkijat kritisoivat siitä, että siinä sekoitettiin vieroitusoireet alkuperäisen ongelman uusiutumiseen.
Erick Turneria, joka kuuluu FDA:n neuvoa-antavaan komiteaan, joka hyväksyi lääkkeen, siteerattiin Medscape-lehdessä : ”Yhden lyhytaikaisen kokeen hyväksyminen riittäväksi on historiallinen ennakkotapaus.” Samassa Medscape-artikkelissa siteerattiin masennuslääkkeiden tutkija Glen Spielmansia: ”Janssenin hakemuksessa esittämän näytön perusteella FDA:n ei olisi pitänyt hyväksyä lääkettä.”
Mitkä ovat haitat?
Edellisessä tutkimuksessaan Horowitz ja Moncrieff kävivät läpi myös esketamiinin aiheuttamia haittavaikutuksia.
Esimerkiksi Janssenin turvallisuustutkimuksessa oli kuusi kuolemantapausta – kaikki esketamiinia saaneiden ryhmässä. Kolme niistä oli itsemurhakuolemia, ja kaksi näistä ihmisistä oli raportoinut, ettei heillä ollut koskaan aiemmin ollut itsemurha-ajatuksia.
Esketamiiniryhmässä tapahtui myös kuusi auto-onnettomuutta, joista yksi johti kuolemaan. (Ketamiinin käyttö on aiemmin yhdistetty auto-onnettomuuksiin sen dissosiatiivisten vaikutusten vuoksi.) FDA kuitenkin katsoi, että nämä onnettomuudet eivät liittyneet esketamiiniin.
Ketamiini voi myös yhdistetty virtsarakon vaurioihin, sydänkohtauksiin ja aivoinfarkteihin. Tosiaankin, esketamiinia käyttäneistä henkilöistä yksi kuoli sydänkohtaukseen, toinen sydämen ja keuhkojen ongelmiin (heart- and lung failure) ja yksi sai aivoverenvuodon, joka ei johtanut kuolemaan. Lisäksi noin 20 prosentilla esketamiinia käyttäneistä oli lääkkeen käytön jälkeen virtsarakko-ongelmia.
Horowitz ja Moncrieff huomauttavat tässä artikkelissa myös, että esketamiinin oletetut ”masennuslääkkeelliset” vaikutukset eivät ole erotettavissa siitä ”huumaavasta” vaikutuksesta, jonka vapaa-ajan käyttäjät kokevat ketamiinia käyttäessään.
Horowitz ja Moncrieff kirjoittavat:
”Ei ole selvää, miten lääkkeen/huumeen aiheuttama euforia ja ”masennuslääkkeelliset” vaikutukset voidaan erottaa toisistaan. Jauhar väittää, että vaikutuksen pysyvyys on se, joka määrittelee aineen ’masennuslääkkeeksi’, mutta kuten edellä on kuvattu, esketamiinitutkimukset eivät osoita, että esketamiinilla olisi kliinisesti merkityksellistä vaikutusta.”
Yhteenvetona voidaan todeta, että esketamiini epäonnistui viidessä kuudesta tutkimuksesta, ja sillä on vakavia haittavaikutuksia. Se aiheuttaa virtsarakon ongelmia ainakin 20 prosentille sitä käyttävistä. Se on yhdistetty myös lisääntyneeseen itsetuhoisuuteen/suisidaalisuuteen ja auto-onnettomuuksiin, muiden haittojen ohella.
****
Horowitz, M. A., & Moncrieff, J. (2021). Esketamine: Uncertain safety and efficacy data in depression. The British Journal of Psychiatry, 219(5), 621-622. DOI: https://doi.org/10.1192/bjp.2021.163 (Link)
Peter Simons on aiemmin ollut akateeminen psykologian tutkija. Nyt hän pyrkii tiedekirjoittajana tarjoamaan maallikoille näkymän psykiatrisen tutkimuksen joskus vaikeaselkoiseen maailmaan. Mad in America -lehden blogien ja henkilökohtaisten tarinoiden toimittajana hän arvostaa niiden henkilöiden tarinoita, joilla on omakohtaista kokemusta psykiatrisesta järjestelmästä, ja jakaa tietoa vaihtoehdoista biomedikaaliselle mallille.
