Kirjailija Juha Hurme kirjoittaa Potilaanlääkärilehdessä 1.3.2013 julkaistussa kirjoituksessaan Viileä kyyti kokemuksestaan ”psykoosiin putoamisesta”. Hän nostaa esille tekstissään mm.
- kuinka hoito suljetulla osastolla oli hyvin lääkityskeskeistä ja kuinka, ainakin hänen muistikuviensa mukaan, keskustelua ja kuulluksi tulemista ja henkilökohtaisia kontakteja henkilökunnan kanssa oli vain niukasti
- kuinka niin masennuslääke kuin psykoosilääke aiheuttivat hänelle vaikeita fyysisiä haittoja, ja kuinka niin nämä fyysiset haitat kuin masennus, joka hänet oli psykoosin jälkeen vallannut, loppuivat, kun lääkitys purettiin
- kuinka ”psykoosiin putoamisen” psykologisten syiden pohtimiseen ja prosessointiin ei hoitojärjestelmän ammattilaisilta saanut apua/tukea ja kuinka tuo ”urakka” oli suoritettava itse
Juhan Hurmeen kokemuksista voi lukea myös mm.:
- Anna-lehdessä 1.12.-25 julkaistussa haastattelussa, jossa Juha Hurme viittaa läpikäymäänsä psykoosiin kokemuksena, joka auttoi häntä prosessoimaan mm. vaikeaa äitisuhdettaan: ”Elämänsä iloisimpana asiana hän pitää sitä, että parani aikoinaan psykoosista ja masennuksesta. Toisaalta sairastuminen oli välttämätön asia, jotta hän sai käytyä läpi asioita, kuten äitisuhteensa, joka oli hyvin vaikea.”
- Suomenkuvalehden 9.12.2016 julkaistussa artikkelissa, jossa Hurme mm. kuvaa, kuinka hän oli psykoottisen kriisinsä jälkeen aluksi raskaan lääkityksen vuoksi työkyvytön. (Artikkeli on maksumuurin takana.)
- Ylen 30.9.-22 julkaistussa artikkelissa, jossa Hurme mm. kuvaa aikaa sairaalasta kotiuttamisen jälkeen: ”Kaaduin lääkekuorman alle. Minulle tuli kaikki mahdolliset fyysiset oireet. En jaksanut hampaitani harjata. Elämäni oli ohi. Olin kasvi. Makasin himassa, en pystynyt tekemään mitään, en muistanut mitään, huumorintajuni oli hävinnyt. Koko minun taiteellinen luomiseni perustuu muistiin ja huumorintajuun, ja olin menettänyt nämä palikat.”
- 27.12.-16 Iltasanomissa julkaistussa haastattelussa, jossa Hurme kuvaa mm. kokemuksia, joiden hän kokee olleen ”sekoamisensa” taustalla, sekä toipumistaan: ”Kun lääkkeen kuorma lähti, tajusin, että en ole masentunut. Voin kirjoittaa tästä kirjan. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaikeneminen. Minun ilmaisuni on kirjoittaminen ja teatteri.”
- Helsingin sanomissa 5.1.2013 julkaistussa artikkelissa. (Artikkeli on maksumuurin takana.)
- Lyhyehkösti Anna-lehdessä 9.3.2018 julkaistussa artikkelissa, jossa kirjoitetaan: ”Juha teki kokemuksistaan romaanin ja näytelmän ja on alusta asti puhunut asiasta julkisesti. – Salailustahan minä sairastuin, hän sanoo. – Olen käsitellyt kokemaani niin paljon, että se ei enää riivaa minua.”
- Lyhyesti 13.10.2017 julkaistussa artikkelissa Kirkko ja kaupunki -lehdessä
- Aamulehdessä 7.12.2016 julkaistussa artikkelissa. (Artikkeli on maksumuurin takana.)
Juha Hurme on kirjoittanut kokemuksistaan, omien sanojensa mukaan ”tietyin taiteellisin vapauksin”, myös vuonna 2012 julkaistussa romaanissaan Hullu.
