Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee kansallista naisten terveysstrategiaa, jonka on määrä valmistua alkuvuonna 2027. Strategian tavoitteena on parantaa naisten terveyttä, hyvinvointia ja työkykyä. Hoitoon pääsyn puutteiden ja sairauksien alidiagnosoinnin rinnalla on kuitenkin välttämätöntä tarkastella myös terveydenhuollon itsensä aiheuttamia haittoja, tarpeetonta medikalisaatiota ja potilasturvallisuuden puutteita.
Sosiaali- ja terveysministeriölle marraskuussa 2026 toimitetussa lausunnossa kiinnitetään erityistä huomiota tyttöjen ja naisten psykiatriseen diagnosointiin ja lääkitsemiseen, hoitojen mahdollisesti pitkäaikaisiin tai pysyviin haittoihin sekä potilaiden oikeuteen saada riittävät tiedot hoidon hyödyistä, riskeistä ja vaihtoehdoista ennen hoitopäätöstä.
Lausunnossa esitetään kymmenen konkreettista toimenpide-ehdotusta. Ne koskevat muun muassa masennuslääkkeiden ja sähköhoidon turvallisuutta, PSSD:tä, vieroitusoireita, raskaudenaikaista lääkealtistusta, alaikäisten potilasturvallisuutta, lääkkeettömien vaihtoehtojen saatavuutta sekä hoitosuositusten ja päätöksenteon riippumattomuutta.
Keskeinen viesti on, että naisten terveyttä ei edistetä pelkästään lisäämällä hoitojen saatavuutta. On varmistettava myös, että hoidot perustuvat luotettavaan tutkimusnäyttöön, potilaiden itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja hoidosta haittaa saaneet tunnistetaan, heitä kuullaan ja heille tarjotaan asianmukaista tukea.
Alla julkaistaan lausunnon tiivistelmä ja kymmenen toimenpide-ehdotusta. Koko lausunto tutkimuksellisine ja oikeudellisine perusteluineen sekä lähdeviitteineen on luettavissa tästä: Lausunto naisten terveystrategiaan 20.11
LAUSUNTO
18.11.2026
Sosiaali- ja terveysministeriö
Naisten terveyden strategiatyöryhmä
Asia: Lausunto naisten terveysstrategiaan
Hanketunnus: STM051:00/2026
Asianumero: VN/14719/2026
Tiivistelmä
Britannian hallituksen toimeksiannosta laadittu riippumaton Cumberlege-selvitys (First Do No Harm, 2020) osoitti, miten erityisesti naisten kokemiin vakaviin iatrogeenisiin eli hoidosta aiheutuneisiin haittoihin reagoitiin liian hitaasti, potilaiden kertomuksia sivuutettiin ja heille jätettiin antamatta olennaista tietoa hoitojen riskeistä. Selvitys käsitteli raskaudenaikaista valproaatin käyttöä, hormonaalisia raskaustestejä, kuten Primodosia, sekä lantionpohjan verkkoimplantteja. Cumberlege-selvityksen potilasturvallisuutta koskevat havainnot osoittavat, miksi myös mielenterveyshoitojen mahdolliset pitkäaikaiset tai pysyvät haitat ja niitä kokeneiden naisten kuuleminen on sisällytettävä naisten terveysstrategiaan.
Naisten terveysstrategiassa on tarkasteltava hoitoon pääsyn puutteiden ja alidiagnosoinnin rinnalla myös mahdollista mielenterveyshäiriöiden ylidiagnosointia sekä iatrogeenisia haittoja. Erityisesti on arvioitava, missä määrin naisten tunteita ja ymmärrettäviä reaktioita vaikeisiin elämäntilanteisiin patologisoidaan ja tulkitaan psykiatrisiksi sairauksiksi. Tytöille ja naisille määrätään masennuslääkkeitä huomattavasti useammin kuin pojille ja miehille. Vuonna 2025 masennuslääkkeitä käytti noin joka kuudes 18–29-vuotias nainen (17,7 %) ja noin joka kolmastoista mies (7,6 %). SSRI-lääkkeitä käytti vastaavasti 11,5 % samanikäisistä naisista ja 4,4 % samanikäisistä miehistä (Kela 2026 d, Kela Tietotarjotin). Ruotsalaisessa yli 60-vuotiaita koskeneessa tutkimuksessa naisilla oli masennusoireiden ja muiden keskeisten tekijöiden vakioinnin jälkeen 44 % suurempi masennusdiagnoosin esiintyvyys ja 31 % suurempi masennuslääkkeiden käytön esiintyvyys kuin miehillä (Bacigalupe ym. 2024). Myös sähköhoitoa saaneista naiset ovat useimmissa aineistoissa enemmistönä.
Strategiassa on huomioitava hoidon mahdollisesti pitkäkestoiset tai pysyvät seuraukset, kuten PSSD ja siihen usein liittyvät kokonaisvaltaiset tunne-elämän muutokset, pitkittyneet masennuslääkkeiden vieroitusoireet, raskaudenaikaiseen masennuslääkealtistukseen liittyvät tunnetut riskit ja epävarmat pitkäaikaisvaikutukset sekä sähköhoidon mahdolliset pitkäaikaiset muistiin, tunne-elämään ja kognitioon liittyvät haitat. Nämä haitat koskevat myös miehiä, mutta naisten suurempi altistus masennuslääkkeille, lisääntymisterveyteen liittyvät erityiskysymykset ja hoitojen mahdolliset sukupuolittuneet vaikutukset tekevät niiden tunnistamisesta, ehkäisemisestä ja asianmukaisesta hoidosta tasa-arvokysymyksen. Siksi ne on nostettava naisten terveysstrategiassa esiin sekä potilasturvallisuuden että sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta.
Lausunnossa esitetään kymmenen toimenpide-ehdotusta, jotka koskevat potilasturvallisuutta, tietoon perustuvaa suostumusta, lisääntymisterveyttä, lääkkeettömien hoitojen saatavuutta, sukupuolittuneen medikalisaation selvittämistä, PSSD:tä, vieroitusoireita, sähköhoitoa, alaikäisten masennuslääkehoidon turvallisuutta sekä päätöksenteon riippumattomuutta, sidonnaisuuksien avoimuutta ja hoitohaittoja kokeneiden osallisuutta. Tavoitteena ei ole tarpeellisen hoidon epääminen vaan hoidon turvallisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen, potilaiden itsemääräämisoikeuden turvaaminen sekä hoitohaittojen tunnistaminen, ehkäiseminen ja asianmukaisen tuen varmistaminen haittoja saaneille.
Lausunnon kymmenen strategiaehdotusta esitetään ensin. Niiden yksityiskohtaiset tutkimukselliset, potilasturvallisuuteen liittyvät ja oikeudelliset perustelut sekä lähteet on koottu lausunnon liitteeseen ja lähdeluetteloon. Liite on olennainen osa lausuntoa, ja sen tarkoituksena on mahdollistaa ehdotusten perusteiden ja tutkimusnäytön arviointi. Strategiatyöryhmää pyydetään käsittelemään ehdotukset yhdessä niitä koskevien perustelujen kanssa.
Strategiaehdotukset
1. Hoidon turvallisuus ja iatrogeeniset haitat tulee ottaa omaksi painopisteeksi. Strategiaan sisällytetään alidiagnosoinnin lisäksi naisten oireiden ylidiagnosointi, naisten tunteiden medikalisointi sekä pitkäkestoiset ja pysyvät haitat ja kuolemantapaukset. Hoidon turvallisuutta tulee arvioida tunteisiin, identiteettiin, ihmissuhteisiin, seksuaalisuuteen, vanhemmuuteen ja työkykyyn kohdistuvien riskien sekä mahdollisen itsemurhariskin lisääntymisen ja ennenaikaisen kuoleman riskin kannalta. Lääkehoitojen pitkäaikaisia hyötyjä ja haittoja tulee tutkia rekisteriaineistojen avulla tarkastelemalla niiden yhteyttä potilaiden toimintakykyyn, sairauspäivärahakausiin, työkyvyttömyyseläkkeisiin, itsetuhoisuuteen ja kuolleisuuteen. Hoidon vakiintuneisuus tai hoitosuositusten mukaisuus ei itsessään osoita hoidon vaikuttavuutta, turvallisuutta tai hyväksyttävää hyöty–haittasuhdetta. Strategiassa tulee edellyttää hoitojen riippumatonta, laadukkaaseen tutkimusnäyttöön perustuvaa arviointia sekä potilaalle merkityksellisten hyötyjen ja pitkäaikaishaittojen järjestelmällistä seurantaa.
2. Tietoon perustuva suostumus ja kirjallinen riskitieto on turvattava hoidoissa, joihin liittyy pitkäaikaisten tai pysyvien haittojen riski. Ennen psyykenlääkityksen aloittamista tulee taata kirjallinen selvitys odotettavasta hyödystä ja näytöstä, joka puoltaa hoitoa, lääkkeettömistä vaihtoehdoista, vieroitusoireista sekä mahdollisesti elinikäisistä haitoista, kuten PSSD:stä. Hoidon odotettavissa olevat hyödyt ja haitat tulee punnita yhdessä potilaan kanssa, ja potilaalle on selvitettävä myös tutkimusnäytön laatua, kliinistä merkitystä ja pitkäaikaisturvallisuutta koskevat epävarmuudet. Hoitosuosituksen noudattaminen ei korvaa tätä yksilöllistä arviointia. Potilaille tulee kertoa, että masennuslääkkeet voivat aiheuttaa tunteiden latistumista käytön aikana ja että tunne-elämän muutokset voivat jatkua lääkityksen lopettamisen jälkeen tai vasta alkaa silloin ja jäädä pysyviksi ja elämää muuttaviksi. Potilaille tulee kertoa myös sairastuneiden raportoimista poikkeuksellisen vakavista ja pitkäkestoisista tunne-elämän muutoksista, jotka voivat ilmetä täydellisenä ja mahdollisesti pysyväksi jäävänä kyvyttömyytenä kokea iloa, mielihyvää, rakkautta, empatiaa tai kiintymystä. Potilaalle annettu kirjallinen riskitieto, käyty keskustelu, potilaan esittämät kysymykset ja hänen suostumuksensa tulee dokumentoida potilaskertomukseen. On huomioitava, että lapsi ei voi antaa aidosti tietoon perustuvaa suostumusta sellaisen toimintakyvyn menettämisen riskiin, jonka merkitystä hän ei vielä kykene ymmärtämään. Myös huoltajan hyväksymässä hoidossa on suojeltava lapsen tulevaa seksuaalista toimintakykyä. Muutaman kuukauden mahdollista oirehyötyä on punnittava sen rinnalla, että haitta voi kestää vuosia tai olla elinikäinen. Sähköhoidon eli ECT:n hyödyistä saadun näytön vahvuus ja rajoitukset sekä pitkäaikaisten muistihaittojen, muiden kognitiivisten ja emotionaalisten haittojen ja mahdollisen aivovaurion riskit selvitetään potilaalle kirjallisesti (WHO/OHCHR 2023, s. 58). Suomen tulee edistää masennuslääkkeiden pitkäaikaishaittoja koskevien varoitusten vahvistamista EU:n lääkevalvonnassa sekä toteuttaa kansallisia potilasturvallisuustoimia, kuten lähettää lääkäreille lääketurvatiedote PSSD-riskistä ja päivittää kirjalliset riskitiedot ja lisätä masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön hoitosuosituksiin maininta PSSD:stä riippumatta EU-tason muutosten aikataulusta.
3. Lisääntymisterveys, sikiön altistus ja vanhemmuus huomioidaan hoitoa aloitettaessa. Tytöille ja lisääntymisikäisille naisille kerrotaan raskaudenaikaisen SSRI/SNRI-altistuksen riskeistä ennen lääkkeiden määräämistä: vastasyntyneen persistoivasta pulmonaalihypertensiosta (PPHN), kohonneesta riskistä synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon sekä siitä, että tutkimuksissa on havaittu masennuslääkkeiden altistukseen liittyviä eroja sikiön, vastasyntyneen tai lapsen aivojen rakenteessa tai toiminnassa. Kliinistä merkitystä ei vielä tunneta, ja tästä epävarmuudesta on kerrottava. Terveydenhuollon ammattilaisia, mukaan lukien neuvoloiden ja synnytyssairaaloiden henkilöstö, tulee kouluttaa SSRI- ja SNRI-lääkityksen vaikutuksista seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Tytöille ja naisille on kerrottava jo ennen lääkityksen aloittamista seksuaalisten haittojen mahdollisesta pysyvyydestä myös lääkityksen lopettamisen jälkeen, hedelmällisyyteen liittyvästä epävarmuudesta koskien masennuslääkkeiden vaikutuksia sekä mahdollisista vaikutuksista raskauteen, sikiön kehitykseen, synnytykseen ja vastasyntyneeseen. Raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville on tarjottava tutkimusnäyttöön perustuva hyöty–haitta-arvio, jossa käsitellään myös lääkkeettömät hoitovaihtoehdot ja lääkityksen mahdolliseen lopettamiseen liittyvät riskit. Riskitiedon hankkiminen, arviointi ja hoidon suunnittelu eivät saa jäädä yksin potilaan vastuulle.
Potilaalle tulee kertoa, että tunteiden latistuminen voi heikentää ilon ja onnen tunteita lapsen syntymästä ja aiheuttaa vaikutuksia vanhemmuuteen. Strategiaan tulee sisällyttää toimenpide riippumattoman tutkimuksen käynnistämiseksi raskaudenaikaisen masennuslääkealtistuksen mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista jälkeläisten neurokehitykseen, tunne-elämään, mielihyvän kokemiseen ja seksuaaliseen kehitykseen. Tutkimuksissa tulee hyödyntää jo aiemmin altistuneiden lasten, nuorten ja aikuisten tietoja sekä toteuttaa heidän kokemuksiaan ja toimintakykyään selvittäviä tutkimuksia. Lisäksi tarvitaan pitkäaikaisseurantaa, joka ulottuu aikuisuuteen. Väestötasolla on selvitettävä, miten SSRI-lääkkeisiin liittyvät muutokset ihastumisessa, seksuaalisessa halussa ja läheisyyden kokemisessa vaikuttavat parisuhteiden muodostumiseen, päätökseen yrittää saada lapsia ja syntyvyyteen.
4. Lääkkeettömät hoitovaihtoehdot ja mielenterveyttä edistävät toimenpiteet tosiasiallisesti saataville. Potilaalle kerrotaan lääkkeettömistä vaihtoehdoista ennen hoitopäätöstä, ja niitä on oltava käytännössä saatavilla. WHO:n ohjeessa (WHO 2025, s. 91) esitellään mielenterveyden hoidon ja hyvinvoinnin edistämisen lääkkeettömiä vaihtoehtoja, jotka kattavat psykologisia hoitoja, fyysiseen terveyteen ja elämäntapoihin liittyviä interventioita sekä sosiaalisia ja taloudellisia tukitoimia. WHO:n vuoden 2023 mhGAP-ohjeessa strukturoiduille psykologisille interventioille annetaan vahva suositus aikuisten keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa, kun taas masennuslääkityksen harkitsemista koskeva suositus on vain ehdollinen. WHO arvioi masennuslääkkeiden tehoa lumelääkkeeseen verranneen tutkimusnäytön varmuuden erittäin heikoksi myös keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa (WHO 2023, s. 58, 61). Strategiassa tulee asettaa mitattavat alueelliset tavoitteet psykologisten hoitojen sekä sosiaalisen tuen ja perheinterventioiden saatavuudelle. Myös ilman psykiatrista diagnoosia on voitava saada tarpeenmukaista tukea, ja palvelujen toteutumista tulee arvioida toimintakyvyn, elämänlaadun ja hoidon aiheuttamien haittojen perusteella lääkemääräysten määrän sijaan.
5. Sukupuolittuneen medikalisaation riskit ja alueelliset erot. Selvitetään, diagnosoidaanko ja lääkitäänkö tyttöjen ja naisten surua, ahdistusta, uupumusta ja muita kuormittaviin elämäntilanteisiin liittyviä reaktioita herkemmin kuin poikien ja miesten vastaavia kokemuksia. Psykiatristen diagnoosien, lääkitysten ja sähköhoidon sukupuoli- ja alue-erot selvitetään arvioimalla niiden yhteys oireisiin, elämäntilanteisiin, hoitokäytäntöihin ja palvelujen saatavuuteen. Ennen psykiatrista diagnoosia ja lääkehoitoa edellytetään elämäntilanteen, väkivallan, traumojen, sosiaalisen kuormituksen ja mahdollisten somaattisten syiden asianmukaista selvittämistä ja dokumentointia. Erityisesti arvioidaan, missä määrin hoitojärjestelmässä medikalisoidaan naisten ymmärrettäviä reaktioita vaikeisiin olosuhteisiin tai tulkitaan somaattisia oireita psyykkisiksi. Tavoitteena on ehkäistä tarpeetonta diagnosointia ja lääke- sekä sähköhoitoa sekä varmistaa oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen apu kaikille sukupuolille. Tavoitteena ei ole lisätä miesten lääkitsemistä tai sähköhoitoa sukupuolijakauman tasoittamiseksi. Masennuslääkkeiden turvallisuusarvioissa on selvitettävä, eroaako lääkkeen aiheuttama itsetuhoisuuden lisäriski sukupuolen ja iän mukaan. Lääke- ja lumeryhmien absoluuttiset riskit on julkaistava ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Uudet itsemurha-ajatukset, aiempien ajatusten paheneminen, itsemurhayritykset ja kuolemat on raportoitava erikseen.
6. PSSD, tunteiden pysyvä täydellinen latistuminen ja pysyvä anhedonia tunnistettava ja tutkittava. Luodaan kirjaamiskäytännöt, pitkäaikaisseuranta ja monialaiset hoitopolut PSSD:hen sairastuneille. Potilasinformaatiossa on nimettävä PSSD ja varoitettava siitä, että seksuaaliset haitat voivat jatkua lääkityksen lopettamisen jälkeen, kuten MHRA:n, Yhdistyneen kuningaskunnan lääkkeitä ja lääkinnällisiä laitteita valvovan viranomaisen, vuoden 2026 tekemässä uudistuksessa edellytetään. Lisäksi potilaille on kerrottava, että joidenkin sairastuneiden oireet ovat jatkuneet vuosia tai vuosikymmeniä ja voivat jäädä pysyviksi (MHRA 2026a, Healy ym. 2022). Potilaita varoitetaan erikseen siitä, että sairastuneet ovat raportoineet lääkityksen lopettamisen jälkeen jatkunutta, toisinaan vuosia tai vuosikymmeniä kestävää tunteiden latistumista sekä täydellistä kyvyttömyyttä kokea mielihyvää ja iloa. Lisäksi on kerrottava, että PSSD-oireet voivat sairastuneiden kertoman mukaan alkaa tai voimistua vasta lääkkeen lopettamisen jälkeen ja merkitä täydellistä seksuaalisen toimintakyvyn menetystä. Näiden haittojen pitkäaikaisuutta ja mahdollista pysyvyyttä on tutkittava riippumattomasti.
7. Vieroitusoireet tulee tunnistaa ja tuki lopettamiseen taata. Akuutit ja pitkittyneet vieroitusoireet erotetaan masennuksen uusiutumisesta. Lopettamiseen järjestetään osaavaa tukea, yksilöllinen ja tarvittaessa hyvin hidas annosvähennys sekä sopivat lääkevahvuudet. Jo lääkitystä aloitettaessa kerrotaan fyysisen riippuvuuden ja pitkäkestoisten vieroitusoireiden mahdollisuudesta sekä siitä, että turvallinen lopettaminen voi edellyttää yksilöllistä ja hyvin hidasta annosvähennystä. Hoitavalla lääkärillä tulee olla ajantasainen tieto vieroitusoireiden yleisyydestä, vaikeusasteesta, mahdollisesta viivästyneestä alkamisesta ja pitkittymisestä sekä lääketieteellisesti perustelluista hitaista annosvähennysmenetelmistä. Näitä koskevaa koulutusta ja käytännön ohjeistusta tulee vahvistaa.
8. Sähköhoidon turvallisuudesta jaettava tieto on uudistettava ja haittavaikutusilmoituksille tulee luoda oma kanava. Suomalaisten potilasohjeiden tulee kuvata myös mahdolliset pitkäaikaiset ja pysyvät emotionaaliset, muisti- ja kognitiiviset haitat, eikä niissä tule antaa ehdottomia vakuutuksia haittojen ohimenevyydestä ottaen huomioon, että laitevalmistajan riskitiedoissa tunnistetaan pysyvien haittojen mahdollisuus ja asiasta on myös kokemustietoa. HUS:n ylläpitämän Mielenterveystalon mukaan muistiongelmat paranevat viimeistään pari kuukautta hoidon jälkeen eikä hoito aiheuta rakenteellisia muutoksia aivoissa ja Keski-Suomen hyvinvointialueen ohje kiistää pysyvän muistihaitan, vaikka laitevalmistaja Somatics varoittaa pysyvästä muistinmenetyksestä ja aivovammasta (brain injury) (Thymatron Rev. 22, s. 1, 7, 9–10, 24) ja kertoo sarjahoidon lisäävän riskejä. Sähköhoitoa, transkraniaalista sarjamagneettistimulaatiota (rTMS) ja aivojen tasavirtastimulaatiota (tDCS) eli transkraniaalista tasavirtastimulaatiota saaneista ja saavista tulee perustaa kansallinen rekisteri ja tulee luoda järjestelmällinen pitkäaikaishaittojen seuranta sekä hoitopolut haittoja saaneille. Rekisteriin tulee kirjata sähköhoidon osalta myös käytetty hoitotekniikka, mukaan lukien elektrodien sijoittelu, sähköannos, hoitokertojen määrä ja mahdolliset ylläpitohoidot, jotta niiden yhteyttä pitkäaikaisiin muisti- ja kognitiivisiin haittoihin voidaan selvittää. Potilaille tulee perustaa suora, hoitavasta lääkäristä riippumaton haittailmoituskanava, joka ei rajoitu lääkinnällisten laitteiden vaaratilanneilmoituksiin. Sukupuolierot hyödyissä ja haitoissa selvitetään. Sähköhoidon antaminen alaikäisille kielletään lailla ilman poikkeuksia WHO:n suosituksen mukaisesti (WHO/OHCHR 2023, s. 58). Varovaisuusperiaatteen nojalla kielto ulotetaan myös transkraniaaliseen sarjamagneettistimulaatioon (rTMS) ja transkraniaaliseen tasavirtastimulaatioon (tDCS). Näiden menetelmien pitkäaikaisturvallisuutta kehittyville aivoille ei ole osoitettu riittävän luotettavasti. Alaikäisten erityinen oikeus suojeluun, kehittyvän hermoston haavoittuvuus sekä mahdollisten pitkäaikaisten haittojen vakavuus puoltavat kieltoa tilanteessa, jossa riskien suuruutta ei tunneta. Lasten suojelemiseksi ei tule edellyttää, että vakavat haitat ensin ilmenevät tai että niiden syy-yhteys osoitetaan vasta altistumisen jälkeen.
9. Alaikäisten masennuslääkehoidon turvallisuus ja itsemurhien riippumaton selvittäminen. STM:n tulee käynnistää riippumaton selvitys masennuslääkityksen mahdollisesta osuudesta alaikäisten itsemurhissa, myös jo tapahtuneissa tapauksissa. Lisäksi tulee luoda pysyvä menettely, jossa jokaisen alaikäisen itsemurhan yhteydessä arvioidaan lääkityksen mahdollinen vaikutus itsemurhaan. Tulokset tulee raportoida iän ja sukupuolen mukaan. Masennuslääkkeet lisäsivät lumekontrolloiduissa tutkimuksissa lasten ja nuorten itsetuhoisia ajatuksia ja käyttäytymistä noin kaksinkertaisesti. Itsemurhayritys on itsemurhakuoleman merkittävin yksittäinen riskitekijä, joten lääkkeen lisäämä itsetuhoisuus on todellinen kuolemanriski. Lapsen kuolema on peruuttamaton. Siksi lapsia ja nuoria koskevat hoitosuositukset on päivitettävä viipymättä, kun saadaan uutta tietoa vakavista haitoista tai aiemmin arvioitua vähäisemmästä hyödystä. STM:n tulee valmistella sääntely, jolla alaikäisten masennuksen valtakunnallisen hoitosuosituksen hyväksyminen ja päivittäminen annetaan THL:n vastuulle. Laissa on määriteltävä päivityksestä virkavastuulla vastaava taho, määräaika päivityspyynnön ratkaisemiselle ja muutoksenhakukeino.
Suomen tulee edistää EU-tasolla riippumatonta selvitystä siitä, millä tieteellisillä perusteilla Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2006 fluoksetiinin (Prozac) käyttöaiheen 8–17-vuotiaiden lasten ja nuorten keskivaikean ja vaikean masennuksen hoitoon, vaikka EU:n lääkevalmistekomitean (CHMP) arviointimenettelyssä 31.10.2005 laaditussa esittelijöiden arviointiraportissa lääkkeen hyöty–haittasuhde arvioitiin kielteiseksi eikä käyttöaiheen hyväksymistä suositeltu. Selvityksessä tulee arvioida hyväksymispäätöksen tieteellisten ja eettisten perustelujen riittävyyttä erityisesti lasten suojelun ja varovaisuusperiaatteen näkökulmasta.
Lisäksi tulee selvittää, miksi fluoksetiinin lasten käyttöaiheen hyväksymisen yhteydessä asetettuja sukupuolisen kypsymisen kliinistä arviointia koskevia velvoitteita ei seurannut suunnitellun kliinisen tutkimuksen toteuttaminen ja millä tieteellisillä ja eettisillä perusteilla Britannian lääkeviranomainen MHRA suositteli vuonna 2009 Eli Lillyn pyynnön hyväksymistä ja velvoitteen katsomista täytetyksi. Selvityksessä tulee arvioida, miten lasten pitkäaikaisturvallisuus voitiin katsoa riittävästi varmistetuksi ilman suunniteltua kliinistä tutkimusta.
10. Riippumattomuus, sidonnaisuuksien avoimuus ja vahingoittuneiden kuuleminen. Strategiatyöhön osallistuvien asiantuntijoiden olennaiset taloudelliset ja muut sidonnaisuudet julkaistaan avoimesti, ja niiden mahdollinen vaikutus esteellisyyteen ja asiantuntija-arvioiden riippumattomuuteen arvioidaan läpinäkyvästi. Strategiatyössä kuullaan hoidosta haittoja saaneita ja omaisia, jotka epäilevät läheisensä kuoleman liittyneen hoitoon, tai heidän edustajiaan. Lisäksi kuullaan riippumattomia asiantuntijoita, jotka tuntevat iatrogeeniset haitat. Cumberlege-selvityksen keskeinen tulos, potilaiden sivuuttaminen ja uskomatta jättäminen, huomioidaan myös mielenterveyshoidon aiheuttamien iatrogeenisten haittojen ja kuolemien käsittelyssä (First Do No Harm 2020). Iatrogeenisia haittoja kokeneet sekä omaiset, jotka epäilevät läheisensä kuoleman liittyneen hoitoon, otetaan mukaan haittaseurannan, suostumuskäytäntöjen, hoitopolkujen ja tutkimuksen suunnitteluun. Strategian toimeenpanolle nimetään vastuutahot sekä määritellään aikataulut, riittävä rahoitus ja mitattavat tavoitteet. Riippumatonta tutkimusrahoitusta tulee suunnata erityisesti masennuslääkkeiden ja sähköhoidon pitkäaikaishaittojen ja raskaudenaikaisen masennuslääkealtistuksen mahdollisten pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseen sekä lasten ja nuorten itsemurhien selvittämiseen. Iatrogeenisia haittoja kokeneille turvataan asianmukainen lääketieteellinen arviointi, hoito, kuntoutus ja psykologinen tuki sekä tarvittaessa sosiaalinen tuki. Molemmille ryhmille turvataan psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa taloudellinen tuki. Näihin palveluihin ja tukitoimiin osoitetaan riittävät resurssit.
Allekirjoittajat
Jenni Aaltonen, juristi, Tarpeenmukainen hoito ry (puheenjohtaja), lausunnon yhteyshenkilö, [email protected], 040 595 6888
Ben Furman, psykiatri, psykoterapeutti
Elina Ikävalko, FT, vanhempi tutkija, Helsingin yliopisto
Jonna Jokinen, 13-vuotiaana itsemurhan tehneen Onnin äiti
Kiia Kivihelmi, ikuisesti 13-vuotiaan Mikaelan äiti
Virpi Kohonen, ikuisen 12-vuotiaan Mantan äiti. Manta hirttäytyi 1.8.2024 omassa huoneessaan erityistason lastensuojeluyksikössä. Lääkityksenä oli Sertralin. Lääkäri oli nostanut annostusta 50 milligrammasta 75 mg:aan 16 päivää ennen itsemurhaa.
Aku Kopakkala, psykologi
Pirjo Pietilä, 32-vuotiaana vuonna 2021 itsemurhan tehneen Heidin äiti. Heidin lääkityksenä oli Ketipinor (valmistaja Orion Oyj, Orion Pharma).
Sanna Rikala, apurahatutkija, post doc -tutkimus, Tampereen yliopisto
Piia Tuominen, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, kokemusasiantuntija
Sofia Ulmanen, väitöskirjatutkija, YTM, FM, Vaasan yliopisto
Lataa koko lausunto liitteineen tästä: Lausunto naisten terveystrategiaan 20.11








