Syksyllä järjestettiin Göteborgissa IIPDW:n seminaari. IIPDW tulee sanoista ”International institute for psychiatric drug withdrawal” eli kansainvälinen psyykelääkkeitten vieroitus instituutti. Järjestö toteuttaa koulutuksia, tukee alan tutkimusta ja tiedottaa alan tapahtumista. Sen kotisivuilta www.iipdw.org löytyy asiaa runsaasti.
Göteborgissa oli 36 osallistujaa 13 eri maasta.
Tapaamisessa sai valtavasti vaikutteita eri puolilta maailmaa. Seuraavassa tietoiskuja:
Norjassa lääkkeetön malli etenee. Siellähän laki takaa jokaiselle oikeuden valita lääkkeetön tai lääkkeellinen tehokas hoitovaihtoehto mielenterveysongelmiinsa. Göteborgissa oli mukana kolmen eri lääkkeettömän psyykosihoidon yksikön ylilääkärit. Ensimmäinen Tromssan yksikkö täyttyi henkilöistä, jotka halusivat hallitusti luopua jo pitkään käyttämistään neurolepteistä. Uusissa yksiköissä asiakasaineisto on monipuolisempaa. Lääkärit olivat työstään innostuneita ja kutsuivat myös madinfinlandin ryhmää tutustumaan yksiköihinsä ja niiden tuloksiin.
Israelissa Soteria – koteja rakennetaan lisää. Soteria on psykiatri Loren Mosherin kehittämä toimintamalli, jossa tarjotaan turvallista yhteisöä, ”rakkautta, ruokaa ja ymmärrystä”, käydä läpi psykoosi tai muu psyykkinen kriisi. Israelissa yksittäiset lahjoittajat ovat antaneet varoja uusien Soteria-kotien perustamiseen.
Englannissa depression käypähoito suosituksia on muutettu. Uudessa versiossa todetaan, että masennuslääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuuden, josta vieroitusoireita voi tulla kuukausiksi tai pidemmiksi ajoiksi. Osalla potilaista vieroitusoireet ovat ankaria. Muutoksen tautalla on mm. Britannian psykiatriyhdistyksen kannaotto masennuslääkkeisiin, jota toivoisi myös suomalaisten lukevan.
Britanniassa käypähoito suositukset tekee valtiollinen NICE, suomessa lääketeollisuuden osin rahoittama lääkäriseura Duodecim. Eri lähestymissuunnat näkyvät lopputuloksissa.
Itävaltalainen professori Peter Groot esitteli vieroitusliuskoja. Hän on yhdessä hollantilaisen farmaseutin kanssa kehittänyt menetelmän, jossa lääkevieroituksen voi toteuttaa niin, että joka päiväksi on olemessa tabletti, jossa on hivenen vähemmän lääkettä kuin edellisen päivän annoksessa.
Hollannista voi tilata haluamaansa lääkettä vaikkapa kolmen kuukauden tarpeeksi niin, että ensimmäinen annos on 20 mg ja viimeinen 15 mg. Hyviä kokemuksia oli jo monista maista. (Tilaaminen edellyttää toki yhteistyötä lääkärin kanssa, joka kirjoittaa reseptin.)
Yhdysvalloissa aktivisti Laura Delano on avannut sivut www.theinnercompass.org. Ne sisältävät paljon hyvin harkittua ja kattavaa tietoa erityisesti psyykelääkkeistä vieroittautumisesta, mutta myös muuten elämästä mielensä kanssa. Todella hieno, tutustumisen arvoinen kokonaisuus.
Suomessa tukea vieroitukseen voi saada esim. Mielipalvelut oy:tä, jossa tekstin kirjoittaja työskentelee, sekä vertaistukiryhmistä.
Bob Whitaker kertoi madinamerica.com sivuston joutuneen vaikeuksiin Googlen kanssa. Google luokittelee sivuston ”epäilyttäväksi”, koska siellä käydään tiedeperustaista – osin toki kriittistä – keskustelua mielenterveydestä.
Ruotsissa ja Suomessa lääkekeskeisyys hallitsee ehdottomammin kuin muualla. (Usko yhteen oikeaan kirkkoon on hiipumassa, mutta usko auktoriteettiin pysyy.) Länsi-Lapissa kehitetty ”avoin dialogi” -menetelmä leviää ripeästi eri maanosissa, mutta ei meillä lainkaan. Ruotsissa www.madinsweden.org pyrkii avaamaan keskustelua. Sen suomalaistaustainen päätoimittaja Lasse Mattila
on huolissaan erityisesti nuorten hyvinvoinnista. Lassen kotisivuilta paljastuu muuten hämmentävän monilahjainen mies.
Päivillä kohtasivat huippututkijat, käytännön työtä tekevät ja aktivistit. Heitä yhdisti halu muuttaa maailmaa paremmaksi.
Mielenkiintoista informaatiota tärkeistä aiheista 🙂 Olisi hienoa, jos Mad in Finlandin sivustolla kirjoitettaisiin enemmänkin tuosta Britannian masennuslääkkeisiin liittyvien hoitosuositusten muuttamisesta, jossa siis paremmin tiedostetaan vieroitukseen liittyvät ongelmat ja vaikeammat vieroitusoireet. MTV3 kirjoitti mukavasti aiheesta nettisivuillaan ja otti esille Viiden jälkeen-ohjelmassakin näitä teemoja sekä uuden tutkimusnäytön vieroituksesta mikä puoltaa hidasta pienin pudotuksin tapahtuvaa vähennystä ( New York Timesin artikkeli tutkimuksesta: https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html ).
Toivottavaa olisi, että myös Suomessa näihin asioihin herättäisiin paremmin Käypähoitosuosituksissa, jossa nykyisellään tuntuu, että asiaa ei riittävästi tiedosteta tällä hetkellä. Jos potilaalle tulee ongelmia vieroituksessa, tai vieroitusoireet on hankalia ja pitkittyneitä, hän ei välttämättä tämän takia saa riittävästi tukea ja ymmärrystä lääkäriltään. On vaarana se, että jos vieroitusoireita ei tunnisteta, ne voidaan virheellisesti diagnosoida sairauden uusimisena/uutena sairautena, ja aloitellaan uusia lääkkeitä ja mahdollisesti heikennetään tällä potilaan vointia.
Olen itse seuraillut jo pitkään Britanniassa olevaa uutisointia ja keskustelua masennuslääkkeiden ongelmista vieroituksen suhteen mm. sosiaalisen median kautta Twitterissä. Tuntuu että Britanniassa asian suhteen ollaan oltu tiedostavampia mikä ilmenee mm. tästä hoitosuositusten muuttamisesta ja siinä edelläkävijöinä olosta. Hoitosuositusten muuttuessa siellä ja psykiatrien uusien kannanottojen jälkeen olen odotellut, milloin aiheesta kirjoitetaan Suomessa. Onneksi siitä on alettu jo vähän kirjoittaakin. Tuntuu, että viime vuosina jo ennen näitä uusia tietoja, masennuslääkkeiden ongelmista on ollut kirjoituksia enemmän lehdissä, kiitos siitä kuuluu mm. Aku Kopakkalalle.
Itselläni tämä aihe on omakohtaisesti kiinnostanut, koska tunnen, etten saanut potilaana ymmärrystä tai tukea lääkäriltä pitkittyneissä vaikeammissa vieroitusoireissa. Jouduin kokemaan paljon harmia tämän takia ja kaikki tämä informaation puute riskeerasi hyvinvointini. Toivon, että olisin saanut jo ennen käyttöä tietoa vieroitusoireista. Silloin, kun aloitin itse käyttämään näitä lääkkeitä tällaista keskustelua masennuslääkkeiden harmeista ei todellakaan ollut näin paljon.
Kohdatessaan ongelmia vieroituksessa, joutui itse netistä paljon kaivamaan tietoa, koska sitä ei lääkäriltä saanut. Tajusin netistä saamani tiedon avulla, että lääkkeen alasajo olisi todellakin omalla kohdalla kannattanut tehdä paljon pienemmin annosvähennyksin ja hitaammalla ajanjaksolla, mikä olisi saattanut tuoda paljon vähemmän vieroitusoireita. Jos miettii siis vaikkapa tuota M.Horowitzin ja D.Taylorin uutta tutkimusta. https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(19)30032-X/fulltext
Vaikutti siltä, että Britanniassa masennuslääkevieroitusoireisiin ei aluksi suhtauduttu niin vakavasti. Siellä mm. tapahtui sellaista, että Royal College of Psychiatristin professori David Baldwin oli kirjoittanut the Times – lehdessä, että suurimmalla osalla masennuslääkevieroitusoireet on lieviä ja kestää kaksi viikkoa lääkkeiden käytön lopettamisesta. Tämä oli ristiriidassa jopa psykiatreja kouluttavan Royal College of Psychiatristin omilla verkkosivuilla olleen materiaalin kanssa. Baldwinin väittämä johti valitukseen ammattilaisten ja harmeja kokeneiden potilaiden toimesta, koska Baldwinin lausunnon nähtiin olevan harhaanjohtava ja jopa vaarallinen väittämä. Sitten yhtäkkiä tapahtui muutosta ja vieroitusoireisiin on siellä alettu suhtautua vakavammin. Britanniassa tuntuu, että on ollut paljon aktiivisuutta näiden masennuslääkkeiden vieroitusoireisiin liittyvien ongelmien esille tuomiseksi, esimerkiksi the Council for Evidence-based Psychiatryn toimesta.https://www.heraldscotland.com/news/16077230.royal-college-of-psychiatrists-leaders-accused-of-dangerous-and-misleading-comments-on-antidepressant-withdraw/
https://www.theguardian.com/commentisfree/2019/may/30/antidepressant-withdrawal-symptoms-doctors-side-effects
Tuntuu oudolta, että lääkkeet ovat olleet näin kauan aikaa jo markkinoilla ja laajassa käytössä, ja vasta nyt näinkin merkittäviä ongelmia on alettu virallisesti tiedostaa. Pistää miettimään…
”Jos potilaalle tulee ongelmia vieroituksessa, tai vieroitusoireet on hankalia ja pitkittyneitä, hän ei välttämättä tämän takia saa riittävästi tukea ja ymmärrystä lääkäriltään. On vaarana se, että jos vieroitusoireita ei tunnisteta, ne voidaan virheellisesti diagnosoida sairauden uusimisena/uutena sairautena, ja aloitellaan uusia lääkkeitä ja mahdollisesti heikennetään tällä potilaan vointia.”
Ei tunnisteta, tai sitten ei edes haluta tunnistaa? Omasta kokemuksestani vieroitusoireita ei edes otettu huomioon syyksi vaivoilleni, joista kävin lääkärille valittamassa. Vieroitusoireet tulkittiin, tottakai, sairauden uusiutumiseksi/toistumiseksi. Psykiatri löi vain masennuslääkereseptin kouraan ja neuroleptit päälle. Paroksetiini, josta olin kovalla työllä vieroittautumassa, piti erittäin nopeasti nostaa alkuperäiselle tasolleen. Hädänalaista tilaani käytettiin hyväksi, joten suostuin. Sikamaista kohtelua!
Mielialalääkevieroitusasioissa Suomi on kieltämättä kehitysmaa E. Isometsän ja kavereidensa Käypähoito-suosituksineen.