Psykoosilääkkeensä onnistuneesti lopettaneet tunnistettava omaksi ryhmäkseen

12
5377

Lopetin Leponexin ja Abilifyn kesällä 2016 ja vieroitusoireistani pääsin eroon keväällä 2017. Voimakkaiden vieroitusoireiden lisäksi jouduin taistelemaan psykiatrien psykologista manipulointia vastaan, mikä on tuottanut kauaskantoisia ongelmia elämääni myöhemmällä iällä. Vaikka olen selvinnyt elämässä hyvin eteenpäin ja vuonna 2017 aloitettu kandidaatin tutkintokin alkaa olla valmis, nostaa psykiatrisen hoidon aiheuttama vakava psyykkinen trauma silloin tällöin päätään. Trauma aktivoituu vuorovaikutuksessa psykiatrien kanssa ja tämän ammattikunnan kanssa olen usein valmiina taistelemaan tai pakenemaan, myös silloin kun psykiatreja ei ole fyysisesti läsnä. Psykiatrit itse eivät pääsääntöisesti vaikuta kiinteisiin diagnooseihin ja diagnoosispesifeihin lääkityksiin perustuvaan psykoosien hoitoon ollenkaan tyytymättömiltä, mahdollisesti koska tällainen luokitteleva, luonnontieteellinen lähestymistapa kuulostaa erittäin tieteelliseltä ja tuottaa lääketeollisuuden kanssa hedelmällistä yhteistyötä. Edellisessä blogissani kirjoitin onnistuneista toimenpiteistäni hyvinvointini tueksi, mutta psykoosikuntoutujien etujärjestön, Nousevan mielen, puheenjohtajuus on altistanut minut henkisesti erittäin koettelevalle vuorovaikutukselle psykiatrien kanssa.

Tiedossani on psykoosilääkkeensä onnistuneesti lopettaneita, tervettä elämää terveellä identiteetillä eläviä henkilöitä, joilla myös näyttäisi olleen psykoosilääkitys ”kroonisen aivosairauden” aiheuttaja. Osa heistä on muuttanut ulkomaille psykiatriasta irtautumisen jälkeen. Ihmisten psykoosin taustalta löytyy säännönmukaisesti täysin maalaisjärjellä ymmärrettäviä syitä ja lääkityksen aiheuttama myöhempi lamaantuminen on aivan eri sairaus, josta osa sitkeytensä avulla on parantunut saamalla elämänsä kuntoon ja vieroittautumalla lääkkeistään. Lisäksi tiedossani on psykiatreille ammattikuntana vihaisia henkilöitä, jotka vakavasti ovat suunnittelleet muuttoa pois Suomesta, jotta heidän ei tarvitsisi olla psykiatrien kanssa missään tekemisissä. Aiheesta ei ole tehty minun tietääkseni tieteellistä tutkimusta ja lääkkeensä onnistuneesti lopettaneet, normaalia elämää elävät henkilöt, jäävät ryhmänä tunnistamatta ja tavallisesti tyhjän päälle muutenkin. Havainto psykoosilääkkeiden keskushermostoa lamaavasta vaikutusmekanismista saattaa olla pikemminkin shokki kuin myönteinen havainto, koska samalla voi huomata elämän kuluneen hukkaan lääketeollisuuden lypsykarjana. Näin oli myös omalla kohdallani. Monia askarruttaa myös lääkityksen aiheuttamat mahdollisesti pysyvät keskushermostovauriot ja itsellänikin tämä seikka joskus käy mielessä.

Olisi hyvä tunnistaa omaksi ryhmäkseen psykoosilääkkeet onnistuneesti lopettaneet henkilöt. Ryhmä jää tunnistamatta, koska psykiatrian nykyisen teoriapohjan, siihen kytkeytyvän identiteettipolitiikan sekä Käypä hoito -työryhmän mukaan kyse on vakavasti aivosairaista, hoitomyöntyvyyden kannalta haasteita kokevista ja psykoedukaation eli koulutuksellisen terapian tarpeessa olevista ihmisistä remissiossa. Psykiatriasta irtautuneiden ihmisten kokemukset ovat pääsääntöisesti sekä psykoosilääkkeiden ”terapeuttisuuden” että ICD-10-tautiluokitukseen perustuvan identiteettipolitiikan kanssa merkittävässä ristiriidassa, ja tässä valossa ymmärrän hyvin oman sekä muiden ihmisten psykoosihoidon jälkeisen suuttumuksen ja toisinaan muuttohalun ulkomaille.

Näkemykseni nojaavat kenttäkokemuksiin, omaan kokemukseen, psykiatrian rakenteellisen korruption tutkimuksiin sekä omaan tulkintaani psykooseja ja psykoosilääkkeitä koskevasta kirjallisuudesta. Oli psykoosista ja lääkkeistä mitä mieltä tahansa, psykoosilääkkeensä ja psykiatrisen identiteettinsä onnistuneesti lakkauttaneet ansaitsivat tulla tunnistetuksi omaksi ryhmäkseen, jotta ryhmän tarpeita ja kokemuksia voitaisiin selvittää ja niihin voitaisiin vastata. Parhaiten tämä saattaisi onnistua järjestön hankkeena, johon liitettäisiin myös tutkimusta.

JAA
Edellinen artikkeliHyvää hoitoa jo kaksikymmentä vuotta
Seuraava artikkeliJooga auttaa masennusoireisiin ja saattaa innostaa fyysiseen aktiivisuuteen
Tapio Gauffin on väitöskirjatutkija, jonka työura on painottunut terveydenhuollon ja sittemmin laajemmin organisaation johtamisen kehittämiseen. Hän tutkii Lapin hyvinvointialueen implementointiprosessia Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa väestön terveyden tohtoriohjelmassa. Gauffin toimii tällä hetkellä asiantuntijana Lapin hyvinvointialueen strategisen suunnittelun vastuuyksikössä. Hän kuuluu myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimaan psykoosien hoidon kansallista kliinistä laaturekisteriä kehittävään ydintiimiin ja toimi aikaisemmin suunnittelijana myös kansallisen laaturekisteritoiminnan koordinaatiotiimissä. Gauffin toimii vapaaehtoisena Vaikuttavuusseurassa ja varapuheenjohtajana Nouseva mieli - Suomen skitsofreniayhdistys ry:ssä auttaen yhdistystä saavuttamaan strategiset tavoitteensa, mutta ottamatta itse politiikkaan kantaa. Peruskoulutukseltaan Gauffin on yhteiskuntatieteiden maisteri.

12 KOMMENTIT

  1. Itse olen samaa mieltä. Itselläni oli lääkityksenä viimeisenä Abilify, jota söin lähes 10 v. Onneksi itselläni on työterveyshuolto, jonka kautta sain itselleni lähetteen, jonka avulla sain lopetettua lääkkeet.

  2. Olisi tosiaan hyvä, jos myös sellaisten ihmisten kokemuksia tehtäisin näkyväksi, jotka eivät ole omaksuneet psykiatrian tarjoamaa sairaan identiteettiä. Heitä kutsutaan tutkimuksissa usein ”hoitokielteisiksi”, ”harhaisiksi”, ja ”sairaudentunnottomiksi”, joita pitäisi pakkohoitaa ”remissioon” vastoin heidän omaa tahtoaan. Kun tutkimusnäyttö hoidoista ja niiden vaikuttavuudesta pohjautuu suurelta osin lääkeyhtiöiden rahoitukseen, niin mikään taho ei tuota riittävästi objektiivista eikä aidosti psykoosipotilaiden toimintakyvystä ja elämänlaadusta kiinnostunutta tietoa.

    Kolmannen sektorin järjestöjen yksi tehtävä onkin tuoda näkyväksi erityisesti heikossa asemassa olevien ihmisten näkemyksiä etenkin silloin, jos ne ovat ristiriidassa hallitsevien tulkintojen kanssa. Kyse on kuitenkin aika perustavanlaatuisesta ihmisoikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen, jonka loukkaaminen edellyttää kyllä minusta paljon vahvempaa ja objektiivisempaa tutkimusnäyttöä kuin mitä on tarjolla. Ei ole oikein vammauttaa eikä traumatisoida ihmisiä, vaikka he eivät aina kykenisi ilmaisemaan itseään ja kokemaan maailmaa psykiatrian tuottamien ehkä hieman harhaisten todellisuudesta vieraantuneiden ihanteiden mukaisesti.

    Itsekin kärsin jonkinlaisesta traumasta liittyen psykiatriseen hoitoon ja siksi yritän piilottaa diagnoosini erityisesti lääkäreiltä ja hoitajilta. Jos joutuu vuosia hoidon lopettamiseen jälkeenkin jonkun aasin kanssa käymään keskustelun, miten hoidan sairauteni ”oireita” ennen kuin ajaudun psykoosin, niin tunnen itseni vähintäänkin vaivaantuneeksi. Tekisi mieleni sanoa, että sinä vähäjärkinen aasi et ymmärrä ongelmistani yhtään mitään, joten voisitko pitää turpasi kiinni. Mutta kohteliaana ihmisenä nöyränä nyökkäilen näille lääketieteellisesti koulutetuille ihmisille, joita pidän oikeasti vaarallisen heikkolahjaisina. He ovat sillä tavalla aivopestyjä, että se uhkaa tiettyjen ihmisten perusoikeuksia vakavalla tavalla. Tämä traumaattinen kokemus varmasti seuraa minua hautaan asti, vaikka muuten olen ihan normaali työssäkäyvä ihminen ollut lähes koko elämäni. Ei minun kaltaisten hoitokielteisten ja ”sairaudentunnottomien” kokemuksia koskaan tuoda esille missään, koska emme edistä näiden lääkeyhtiöiden hedelmistä palkkansa nauttivien aasien agendaa. Monet kolmannen sektorin järjestöt voisivat olla avainasemassa ja tuoda esille sellaisten ihmisten elämäntarinoita, joita ei mielellään kerrota julkisuudessa. Aika monelle ihmiselle psykoosit ovat enemmänkin kasvutarinoita, kuin loputtomia sairauskertomuksia. Näistä kasvutarinoista saa kertoa valtamediassa korkeintaan Etelä-Amerikassa seikkailevat elitistiset ayahuascan-riitteihin osallistuneet hipit, jotka ovat huumeiden avulla kohdanneet pelkonsa ja eheytyneet.

    Psykiatria on niin pahasti stigmatisoinut poikkeavia kokemuksia ja tajunnantiloja kokeneita ihmisiä, että niistä ei oikeastaan edes uskalla puhua sellaisina kuin ne oikeasti kokee. En ole itse koskaan käyttänyt neuroleptejä kovin pitkään ja en ole kokenut niistä vierouttautumista mitenkään ongelmaksi, mutta sen verran kokemusta niistä on, että ne eivät ole ongelmien ratkaisijana mitenkään loistavia lääkkeitä lamatessaan aivojen toimintaa ja häiritsessään monipuolisesti ihmisen kehon toimintoja. Muistan hyvin kun minulle hoidossa sanottiin, että minulla on skitsofreenikoksi poikkeavan hyvä ongelmanratkaisukyky. Myöhemmin olen pohtinut, että miten ammattikunta joka näkee jokaiseen inahdukseen ratkaisuksi uuden psykoatiivisen aineen tyrkyttämisen, voi mitenkään arvioida kenenkään ihmisen ongelmanratkaisukykyä. Heiltähän tämä taito puuttuu aivan täysin ja siksi heidän potilaidensa ennustekin on pääosin surkea.

  3. Asiaa! 🙂

    Kolmannen sektorin järjestöistä sen verran, että en itse luottaisi niihin kovinkaan paljon puolueettoman tutkimustiedon tuottamisessa. Isoimmat potilasjärjestöt saavat julkista tukea ja monet myös avustuksia lääkeyhtiöiltä. On ikävää, kun huomaa näiden järjestöjen julkaisuja lukiessa, kuinka yhteneväinen niiden linja on virallisen mielenterveyspolitiikan kanssa niissäkin kysymyksissä, joissa potilaan asemassa olevien ihmisten perustavimmat oikeudet ovat vaakalaudalla.

    Tutkimusten järjestäminen kysyy rahaa. Alustavan selvityksen voisi ehkä kuitenkin järjestää pienempikin yhdistys tai verkosto, kuten esim. Taho?

    • STEA:n kautta voi hakea hankkeelle julkista rahaa. Nouseva mieli on potilasjärjestö ja pystymme järjestämään puolueettoman tutkimuksen, jos tällaiseen hankkeeseen joskus päädytään. TaHo on hyvä vaihtoehto myös. En tietenkään tässä tiedä mitä tuleman pitää, mutta yhteishankkeet usein toimivat.

      Potilasjärjestöistä olen pääsääntöisesti samaa mieltä. Lääketeollisuuden rahat vaikuttavat liikaa. Nouseva mieli ei tee lääketeollisuuden kanssa yhteistyötä, mutta keskusliitto MTKL toki tekee.

  4. Kuinka moni haluaa päästää irti rahanlähteestään ja millaista joukkoa yksi psykoosipotilas elättää niin kauan kuin hänet pidetään avun tarpeessa olevana?

    Tieteellisiä selvityksiä skitsofrenian kustannuksista Suomessa ei ole julkaistu. Lääketeollisuus ry:n toimeksiannosta tehdyn selvityksen 2 mukaan ei-affektiivisten ja ei-elimellisten psykoosien (F20–F29) hoitokustannukset terveydenhuollossa olivat vuonna 2004 noin 300 M€ ja kokonaiskustannukset (mukaan lukien tuottavuuden menetys) noin 1,3 miljardia euroa. – https://www.kaypahoito.fi/nix00193 – Kristian Wahlbeck ja Timo Hujanen

    Yhteiskunnan tappio on loisluokan voitto. Alla ote vuoden 2004 budjetista. Todelliset työllisyysvaikutukset ulottuvat kaikkiin budjetin 36 pääluokkaan. Ryhmämme saattaa olla kooltaan pieni, mutta silti kansantaloudellisesti merkittävin tulonlähde. On myös mahdollista, että 1,3 miljardia on arvioitu alakanttiin. Joitain asioita on vaikea nähdä ja siten laskea.

    Pääluokka 33
    33. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN HALLINNONALA 9 412 151 000
    01. Sosiaali- ja terveysministeriö 66 996 000
    19. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan arvonlisäveromenot (arviomääräraha) 16 000 000
    21. Sosiaali- ja terveysministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 33 650 000
    62. EU:n rakennerahastojen valtion rahoitusosuus sosiaali- ja terveysministeriön osalta (arviomääräraha) 5 511 000
    63. Eräät erityishankkeet (siirtomääräraha 3 v) 7 500 000
    67. Kansainväliset jäsenmaksut ja maksuosuudet (arviomääräraha) 4 335 000
    02. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 21 910 000
    21. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 21 910 000
    03. Työttömyysturvalautakunta 1 795 000
    21. Työttömyysturvalautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 1 795 000
    04. Tarkastuslautakunta 1 630 000
    21. Tarkastuslautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 1 630 000
    06. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus 4 870 000
    21. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 2 670 000
    26. Mielentilatutkimustoiminnan menot (arviomääräraha) 2 200 000
    07. Työterveyslaitos 37 175 000
    50. Valtionapu Työterveyslaitoksen menoihin (siirtomääräraha 2 v) 37 175 000
    08. Kansanterveyslaitos 44 444 000
    21. Kansanterveyslaitoksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 33 200 000
    26. Rokotteiden hankinta (arviomääräraha) 11 244 000
    09. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus 5 047 000
    21. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 5 047 000
    10. Säteilyturvakeskus 11 330 000
    21. Säteilyturvakeskuksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 11 330 000
    11. Lääkelaitos ja Lääkehoidon kehittämiskeskus 2 574 000
    21. Lääkelaitoksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 1 249 000
    22. Lääkehoidon kehittämiskeskuksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 1 325 000
    12. Valtion koulukodit 588 000
    21. Valtion koulukotien toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 588 000
    13. Työsuojelun piirihallinto 22 608 000
    21. Työsuojelupiirien toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 22 608 000
    14. Valtion mielisairaalat 607 000
    21. Valtion mielisairaaloiden toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 607 000
    15. Perhekustannusten tasaus 1 430 100 000
    51. Äitiysavustus ja valtion tuki kansainväliseen lapseksiottamiseen (arviomääräraha) 10 900 000
    52. Lapsilisät (arviomääräraha) 1 417 700 000
    53. Eräät valtion korvattavat perhe-etuudet (arviomääräraha) 1 500 000
    16. Yleinen perhe-eläke 41 000 000
    50. Yleinen perhe-eläke (arviomääräraha) 41 000 000
    17. Työttömyysturva 694 000 000
    50. Valtionosuus työttömyyskassoille (arviomääräraha) 576 000 000
    51. Työttömyysturvalain mukainen perusturva (arviomääräraha) 89 000 000
    53. Valtionosuus työttömän omaehtoisen koulutuksen toimeentuloturvasta (arviomääräraha) 9 000 000
    54. Valtionosuus aikuiskoulutustuesta (arviomääräraha) 20 000 000
    18. Sairausvakuutus 750 000 000
    60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha) 750 000 000
    19. Eläkevakuutus 1 672 000 000
    50. Valtion osuus merimieseläkekassan menoista (arviomääräraha) 36 000 000
    51. Valtion osuus maatalousyrittäjien eläkelaista johtuvista menoista (arviomääräraha) 413 000 000
    52. Valtion osuus yrittäjien eläkelaista johtuvista menoista (arviomääräraha) 70 000 000
    60. Valtion osuus kansaneläkelaista johtuvista menoista (arviomääräraha) 1 153 000 000
    20. Tapaturmavakuutus 13 500 000
    53. Valtion osuus maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksen kustannuksista (arviomääräraha) 13 500 000
    21. Rintamaveteraanieläkkeet 98 000 000
    52. Rintamalisät ja asumistuki (arviomääräraha) 98 000 000
    22. Sotilasvammakorvaukset ja eräät kuntoutustoiminnan menot 252 928 000
    50. Sotilasvammakorvaukset (arviomääräraha) 250 000 000
    56. Valtionapu sotainvalidien puolisoiden kuntoutustoimintaan (siirtomääräraha 2 v) 2 760 000
    57. Rintama-avustus eräille ulkomaalaisille vapaaehtoisille rintamasotilaille (siirtomääräraha 2 v) 160 000
    59. Valtionapu rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan (siirtomääräraha 2 v) 8 000
    23. Muu sodista kärsineiden turva 2 750 000
    30. Valtion korvaus sodista kärsineiden huoltoon (arviomääräraha) 2 750 000
    28. Muu toimeentuloturva 33 950 000
    50. Sotilasavustus (arviomääräraha) 14 270 000
    51. Maahanmuuttajan erityistuki (arviomääräraha) 19 680 000
    32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto 3 578 744 000
    30. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha) 3 340 000 000
    31. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveyspalvelujen perustamiskustannuksiin (arviomääräraha) 4 900 000
    32. Valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan (kiinteä määräraha) 48 747 000
    33. Valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin (arviomääräraha) 82 170 000
    34. Valtion korvaus kunnille mielentilatutkimuspotilaista sekä potilassiirroista aiheutuviin kustannuksiin (arviomääräraha) 2 370 000
    35. Valtion korvaus lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän menoihin (kiinteä määräraha) 47 227 000
    36. Valtionavustus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin (siirtomääräraha 3 v) 50 330 000
    39. Valtionavustus sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaan (kiinteä määräraha) 3 000 000
    33. Eräät sosiaali- ja terveydenhuollon menot 6 400 000
    31. Valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi (kiinteä määräraha) 300 000
    63. Oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen menot (arviomääräraha) 6 100 000
    53. Terveyden edistäminen ja terveysvalvonta 9 760 000
    23. Terveysvalvonta (siirtomääräraha 2 v) 850 000
    24. Tartuntatautien valvonta (arviomääräraha) 1 360 000
    50. Terveyden edistäminen (siirtomääräraha 2 v) 7 550 000
    57. Lomatoiminta 201 500 000
    40. Valtion korvaus maatalousyrittäjien lomituspalvelujen kustannuksiin (arviomääräraha) 187 000 000
    50. Valtion korvaus Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle ja kunnille maatalousyrittäjien lomituspalvelujen hallintomenoihin (arviomääräraha) 14 500 000
    92. Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käyttö 405 945 000
    50. Avustukset yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen (arviomääräraha) 308 000 000
    55. Valtion korvaus sotainvalidien laitosten käyttökustannuksiin (siirtomääräraha 2 v) 59 707 000
    58. Eräät kuntoutustoiminnan menot (siirtomääräraha 2 v) 2 450 000
    59. Rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan menot (siirtomääräraha 2 v) 35 788 000

  5. Kiitos Tapiolle ja muille kirjoituksista. Olen itse elänyt kolme vuotta ilman psykoosilääkkeitä ja muitakin lääkkeitä ja voinut hyvin. Aluksi minun annettiin ymmärtää, että tarvitsen psykoosilääkityksen lopun ikääni ja jouduin muutaman kerran vaatimaan, että lääkitys lopetettaisiin, kunnes terveyskeskuslääkäri yhdessä psykiatria konsultoituaan suostui siihen. Ihmettelen, että Hannu Lauermakin pitää tavoitteena mielenterveysongelmaisten suhteen heidän hengissä pysymistään. Ei siis muita tavoitteita! Eläimiäkin kohdellaan paremmin.

  6. Tarinani on liian pitkä tähän kirjoitettavaksi, mutta kerron tähän taustaksi, että erinäisten väärien diagnoosien ja lääkekokeilujen jälkeen sain lopulta vähennettyä lääkitykseni pelkästään aripipratsoliin (Abilify) 5mg. Lopulta minulta meni vielä vuosi päästä eroon kyseisestä myrkystä. Annokset tiputettiin 5mg:n annoksesta 0,1mg:n annokseen (kyllä luit aivan oikein). Tuosta viimeisestä annoksesta on nyt reilu vuosi. Kärsin edelleen erinäisistä ”lääkkeiden” aiheuttamista ongelmista. Alunperin ”hain apua” keskivaikeaan erosta johtuneeseen masennukseen. Missään vaiheessa en ollut psykoottinen, mutta silti minulle annettiin ääkitykseksi masennuslääkkeiden ja rauhoittavien lisäksi antipsykootteja (Risperdal, Olantsapiini, Abilify). Tämä maa on sairas, ja psykiatrit hienoine diagnooseineen tekevät meidät sairaiksi. Ja lääketeollisuus kiittää. Omassakin tapauksessa olisi riittänyt keskusteluapu, mutta sitä ei tarjottu. Tiedättekö mikä on masentuneen unicorn? Psykiatri joka todella kuuntelee sinua ja joka on aidosti kiinnostunut voinnistasi….

  7. Kannatan jotain ryhmää psykoosilääkityksen lopettaneille. Ylipäätään psykooseista ja vastaavista ongelmista parantuneille.

    Nykyinen kolmas sektori ei auta. Mielenterveyden keskusliittoon olen pettynyt.

JÄTÄ VASTAUS